Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymys kristillisistä arvoista on herättänyt keskustelua. Tutkijan mukaan kristillisiä arvoja ei ole kaapattu, mutta sanaparin käyttäminen on jäänyt tietylle väestönryhmälle.

Vaalikoneet näyttelevät keskeistä roolia sopivan ehdokkaan etsimisessä. Käytännöllisten asioiden lisäksi niissä perataan myös ehdokkaiden ja äänestäjien arvoja. Helsingin Sanomien vaalikoneessa vastaajien pitää ottaa kantaa väitteeseen: ”Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.” Mutta kenelle tai mille puolueelle kristilliset arvot kuuluvat?

Vaalikoneessa väitteen kanssa voi olla joko täysin samaa, melko samaa, jokseenkin eri tai täysin eri mieltä. Vastaajalla on myös mahdollisuus olla ”ei samaa eikä eri mieltä”.

Helsingin Sanomien uutispäällikkö Esa Mäkinen kertoo, että arvokysymysten merkityksiä ei ole määritelty vastaajille tai ehdokkaille tarkemmin.

– Jokainen vastaaja vastaa sen mukaan, miten hän itse käsittää kristilliset arvot. Jos kristillisiin arvoihin liitetään myönteisiä asioita, niin todennäköisesti niitä kannatetaan.

Esa Mäkisen tavoitteena on ollut tehdä vaalikoneesta toimiva etenkin nuorille äänestäjille.

– Arvokysymyksiä on päivitetty, samoin algoritmia joka yhdistää vastaukset ehdokkaisiin.

Mäkisen mukaan vaalikoneen taustalla on ajatus jakolinjoista, jotka politiikassa erottavat puolueita toisistaan.

– Arvot ovat yksittäisiä asiakysymyksiä pysyvämpiä. Siksi vaalikoneesta löytyy niin monia arvokysymyksiä.

Erityisesti kysymys kristillisistä arvoista päätöksenteon pohjana tuntuu jakavan puolueita ja näiden kannattajia. Esa Mäkinen kertoo sen olevan yksi syy sille, miksi kysymys on mukana.

– Teimme väestöllisesti edustavan gallupin siitä, miten vaalikoneen kysymyksiin vastataan. Kristillisdemokraattien kannattajista 67 prosenttia oli täysin samaa mieltä siitä, että kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle. Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajista suurin osa oli täysin tai jokseenkin eri mieltä.

Mäkisen mukaan voi kärjistää, että vasemmalle suuntautuneet kansalaiset eivät pidä kristillisiä arvoja hyvänä pohjana, kun taas oikealle kallistuneet pitävät.

– Tulotasolla ei ollut vastauksen kannalta merkitystä.

Vaalikoneesta selviää, että ne vastaajat jotka pitävät kristillisiä arvoja hyvänä pohjana päätöksenteolle, kannattavat todennäköisemmin kansalliskonservatiivia arvoja.

Esa Mäkinen kuitenkin tähdentää, että yhden kysymyksen vaikutus ei ole kovin suuri.

– Kysymykset toimivat parhaiten yhdessä. Vaalikone on elävä järjestelmä. Vastausten paikka arvokartalla muuttuu vastauskokonaisuuden myötä. Mitä useampi oikeistolainen ehdokas valitsee kristilliset arvot hyväksi pohjaksi, sitä oikeammalle mielipide arvokartalla liikkuu. Sama pätee toisinpäin.

Vaalikonetta analysoinut datajournalisti kiinnitti huomiota siihen, että kristillisiä arvoja hyvänä päätöksenteon pohjana pitävä vastaaja kannattaa todennäköisesti myös väittämää: ”Selkeitä rajoja ja kuria tarvitaan nykyistä enemmän lasten kasvattamisessa.”

Esa Mäkisen mukaan useat vastaukset menevät ennalta arvattavissa joukoissa.

– Ihmiset ovat arvomaailmoiltaan koherentteja.

Sosiaalietiikan jatkotutkimusta Helsingin yliopistossa arvoista tekevä Jaakko Kaartinen tiedostaa arvojen niputtumisen vaalikonejärjestelmässä.

– Pidin juuri Tiedekulmassa esitelmän vaalikoneista ja polarisaation ongelmista. On mielenkiintoista, että Helsingin Sanomien uusitussa vaalikoneessa yksittäisen väittämän merkitys ei ole merkittävä, vaan nimenomaan sen niputtuminen muiden kanssa.

Päivätyönään Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtajana toimiva Kaartinen tietää, että kristilliset arvot todella niputtuvat yksiin perinnekeskeisyyden, turvallisuushakuisuuden, isänmaallisuuden ja maahanmuuttokriittisyydenkin kanssa.

– Vaalikoneeseen vastaavaa ihmistä yritetään ymmärtää teoreettisen mallin näkökulmasta oletettujen arvonippujen avulla. Kristilliset arvot liittyvät tutkimustulosten pohjalta väestöllisellä tasolla vanhoillisiin kehyksiin ja historialliseen kristilliseen moraalikäsitykseen. Lähtökohtaisesti kristillinen arvopohja ei siis jäsenny moderniksi liberaaliksi kulttuurikristillisyydeksi.

Kaartisen mukaan kristillisten arvojen niputtuminen osaksi kansalliskonservatiivista mielipidemaisemaa vastaa suurelta osin todellisuutta.

– Kysymyksen tulkinta ja sijoittuminen arvokartalla kytkeytyy siihen, miten kristilliset arvot kansallisessa ymmärryksessä nähdään.

Liberaaleja arvoja ajaville kristityille asetelma on haastava. Kaartinen ymmärtää tämän.

– Tämä nostaa esiin sen tosiasian, että he ovat vähemmistössä. Voisi kärjistää, että kristillisiä arvoja kannattavat voisivat esimerkiksi äänestää punaisen maidon puolesta kauramaitoa vastaan. Yleensä vaalikoneissa kristillisiä arvoja kannattavat kaihtavat liberaaleja arvoja. Toki niputtaminen yksinkertaistaa sen, mikä kristillinen arvojen kokonaisuus on.

Kaartinen kertoo uskonnon paikan kaventuneen arvokartalla.

– Kristillisiä arvoja varauksetta kannattavat ovat useimmiten konservatiiveja. Esimerkiksi liberaaleilla kristityillä ”raamattuvetoisuus” alikorostuu. Ne jotka kyselytutkimuksen mukaan pitävät luterilaisuutta tärkeänä, äänestävät todennäköisimmin perussuomalaisia, keskustaa tai kristillisdemokraatteja.

Kaartinen tunnistaa vaalikoneiden kysymykset polarisoiviksi. Kaartisen mukaan vaalikoneiden kysymykset pyrkivät synnyttämään mahdollisimman selkeää jakaumaa vastaajien välille.

– Polarisoivien kysymysten joukossa kristillisten arvojen pitäminen hyvänä pohjana päätöksenteolle siirtää vastaajan kansalliskonservatiiviselle puolelle. Näin vaalikone synnyttää ääreistymistä.

Kaartisen mukaan kristilliset arvot liitetään julkisuudessa lähinnä seksuaalietiikkaan ja keskusteluun naisen asemasta.

– Kirkon julkisuuskuvaa arvokeskustelussa ovat leimanneet jo 1980-luvulta lähtien edellä mainitut aiheet.

Kysymys on myös kielipelistä. Kaartisen mukaan kristillisiä arvoja ei ole kaapattu. Sanaparin käyttäminen on vain jäänyt tietylle väestönryhmälle.

– Kysymys ei mittaa sitä, mitä kristilliset arvot ovat, vaan sitä, ketkä kyseistä sanaparia käyttävät. Liberaali saattaa luonnehtia, että olen kristitty ja minulla on liberaalit arvot, mutta konservatiivi tiivistää ”minulla on kristilliset arvot”. Tilastojen valossa on silti todennäköistä, että kirkkokävijä ei äänestä vasemmistoa tai vihreitä.

Yle: Väitteillä ei oteta kantaa

Ylen vaalikoneessa asetetaan vastakkain kaikille yhteinen elämänkatsomustieto ja nykyinen uskonnonopetuksen malli.

Kotimaa kysyi Yleltä, miksi kysymys ohitti mahdollisuuden esimerkiksi kaikille yhteiseen katsomuskasvatukseen. Ylen vastaava verkkotuottaja Ville Laakso vastasi sähköpostitse:

”Vaalikoneiden väittämien on oltava yksiselitteisiä ja sellaisia, joihin voi vastata akselilla ’samaa mieltä – eri mieltä’. Useampien vaihtoehtojen tarjoaminen ei siis käy yhden väitteen sisällä. Uskonnon opetus ja elämänkatsomustieto valittiin väitteeseen, sillä ne ovat tarjolla olevat vaihtoehdot peruskoulussa. Puolueet ovat voineet ottaa kantaa katsomuskasvatukseen halutessaan laajemmin vastausperusteluissa.

Yle ei ota väitteillä kantaa, ne perustuvat keskustelua aiheuttaneisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Väitteiden ainoa tarkoitus on saada vastaajien välisiä eroja näkyviin vaalikonetulosta varten. Kysymys uskonnon opetuksesta toimii datan perusteella hyvin.”

Lue myös
Pääkirjoitus: Lähimmäisen rakastaminen on luovuttamaton kristillinen arvo