Suomen Kanttori-urkuriliiton hallitus nimesi huhtikuussa Vuoden Kanttoriksi 2014 Rovaniemen seurakunnan johtavan kanttorin Mauri Miettusen. Hänellä on monia tuoreita näkemyksiä muun muassa siitä, miten kanttori pysyy työssään raikkaana.
Nimitysperustelujen mukaan Mauri Miettunen on monin tavoin vahvistanut myönteistä käsitystä kanttoreista myös kirkon ulkopuolella ja innostanut nuoria kirkkomuusikon uralle.
Mauri Miettunen on syntynyt 1953 Rovaniemellä. Hän on suorittanut Sibelius-Akatemiassa kanttori-urkurin tutkinnon vuonna 1975 ja musiikinjohtajan tutkinnon vuonna 1986.
– Nimitys Vuoden Kanttoriksi oli mukava yllätys. En tiennyt, että olisin edes ehdolla. Etelä-Suomesta oli lähtenyt ehdotus. Tuntui mukavalta, että tänne pohjoiseenkin tuli tällainen huomionosoitus, Mauri Miettunen kuvaa.
Isän jalanjäljissä
Miettusen vuonna 2008 edesmennyt isä toimi kanttori Rovaniemellä vuodesta 1934 seitsemänkymmentäluvun puoliväliin saakka.
– Kukaan ei hakenut hänen jälkeensä auki julistettua virkaa, joten vajaan vuoden kuluttua hain itse siihen. Vaimon kanssa palasimme Helsingistä tänne Rovaniemelle vuonna 1976. Helsingissä olin Johanneksen seurakunnan nuorisokanttorina, Miettunen kertoo.
Hänellä on myös äidin puolelta musikaalisuutta ja pelimannikorvaa.
– Olen sieltä puolelta saanut improvisaatiotaipumuksia.
Improvisaation taitaja
Kirkkomuusikkona Miettusen vahvuus on nimenomaan improvisointi uruilla ja eri soittimilla sekä laaja yhteistyö eri ihmisten kanssa niin konserttien kuin jumalanpalvelusten musiikinkin toteutuksessa.
Mauri Miettunen on vaimonsa Ulla Miettusen kanssa toteuttanut Runon ja musiikin konsertteja noin 25 vuoden ajan eri puolilla Suomea ja julkaissut myös äänitteitä. Hän on laatinut Saamelaisen virsikirjan koraalikirjan sovitukset.
Jo seurakuntanuoriaikoina hän perusti lauluyhtyeen nimeltä Felices.
– Se oli merkittävä vaihe. Nuoruuden hengellisessä murroksessa tajusin, että musiikki on minulle luontevin tapa julistaa. Jo lukioaikoina oli selkeää, että haluan pyrkiä Sibelius-Akatemiaan.
Nuorten puolustaja
Vuoden Kanttoriksi nimeämisen perusteluissaan Kanttori-urkuriliitto toteaa Mauri Miettusen pitäneen esillä asianmukaisen palkan maksamista sekä harjoittelijoille että kesäkanttoreille. Kun nuoret kanttoriopiskelijat tulevat seurakuntaan, palkan pitää olla kohtuullinen.
– He tekevät kaiken mitä muutkin kanttorit. Kesäteologit sen sijaan tekevät vain osan papin töistä. Eivät he voi tehdä esimerkiksi kaikkia toimituksia. Jos nuorille kanttorien aluille tulee pettymyksiä palkkauksessa, se ei edistä heidän rekrytoimistaan.
Miettusen mielestä kanttorin työ on muusikon ammateista yksi luovimpia. Hän harmittelee, ettei nuorisokulttuurissa välttämättä koeta kirkkomusiikin ilmettä riittävän monipuolisena.
– Kyllä nykypäivänä kanttori saa toteuttaa hyvin monentyyppistä hengellistä musiikkia. Itse olen kokenut läpi työurani tärkeänä, että klassiseen osaamisen tulee mukaan gospelhenkinen meininki. Se on kanttoreiden suuri mahdollisuus, että ammattitaitomme voi sulautua uudemman hengellisen musiikin tyyleihin.
– Pääasia on, että musiikki kuulostaa hyvältä. Silloin olemme lähellä suomalaisen musiikkikulttuurin kansanomaisuutta. Herkästi innostumme sellaisesta musiikista, mikä tuntuu omalta. On meidän haaste sekä koulutuksessa että urakehityksessä, että jokainen etsii uusia mahdollisuuksia.
Soittimien vastakkainasetteluun ei varaa
Miettuselle vapaa säestys ja uusien soittimien opiskelu on tuonut uutta innostusta tehdä työtä. Vanha tuttu virsi taipuu eri tavalla, jos se soitetaan huilulla, trumpetilla tai vaikkapa harmonikalla.
– Pianoharmonikka on tuorein innostukseni. Sillä pystyy soittamaan monipuolisesti virsiä ja myös gospelhenkisiä lauluja. Se on syliurkujen äiti.
Miettunen pitää urkujen asemaa jumalanpalveluksessa ja kirkossa tärkeänä. Hänestä on kuitenkin hyvä, jos ne eivät sijaitse lehterillä vaan kirkon edessä. Silloin kanttori saa helpommin kontaktin ihmisiin.
– Tyylillisestikin uruilla saa aikaan riemullista musiikkia. Ei ole varaa soittimien väliseen vastakkainasetteluun. Tyylien ja soittimien kirjo saa olla mahdollisimman vahva. Kyllä urutkin voivat hyvin kansanomaisesti taipua niin iloiseen säestykseen sekä solistiseen soitantaan.
Kaksi soitinta voi vielä oppia
Välillä Miettunen yhdistää kosketinsoittimet urkujen soittoon.
– Minulla on urkujen penkillä poikittain kosketinsoittimet, joista saa vähän tuoreempia soundeja. Soitan urkuja jalkiolla ja vasemmalla kädellä, oikealla kädellä voi sitten vetäistä sooloa koskettimilla. Uruista ei löydy sellaisia soundeja, jota löytyy kosketinsoittimista ja toisin päin.
Miettunen on vahvasti sitä mieltä, että tämän päivän seurakunnassa on hyvä olla kanttorina.
– Kyllä musiikki on se kanava, jolla voimme vielä tavoittaa niitäkin, jotka ovat kirkosta vieraantuneempia. Missä sana ei enää tavoita, musiikki tavoittaa.
– Kanttorin työssä näen monipuolisuuden tärkeänä. On hyvä olla valmiuksia paitsi urkupenkillä myös esimerkiksi kitaran ja huilun kanssa ostoskeskuksessa. Innostaisin jokaista kanttoria, riippumatta minkä ikäinen hän on, siihen että yksi tai kaksi soitinta voi vielä oppia. Opettelu on hauskaa ja hyvää aivovoimistelua. Huilu istuu kuin nappi silmään esimerkiksi rippikouluun kitarasäestyksen ohella. Esimerkiksi nokkahuiluperheestä voi jokainen löytää omansa.
Erilaisiin tilanteisiin rohkeasti mukaan
Seurakunnissa on tällä hetkellä suuria säästöpaineita. Ne kohdistuvat myös henkilöstöön.
Miettunen näkee seurakuntatyössä kasaantumisen vaaran. Osalle kasaantuu työt ja osalle vapaa-aika.
– Työvoimaa pitäisi järjestää niin, että sitä olisi riittävästi jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Jokaisen, jolla on liperit kaulassa, pitäisi ainakin kerran kuukaudessa viikonloppuna palvella seurakuntalaisia kirkollisissa toimituksissa. Kenenkään ei pidä vetäytyä vain arkipäivän työntekijöiksi, jottei monipuolinen vuoropuhelu seurakuntalaisten kanssa lakkaa.
– Kanttoreiden suhteen taas pitäisi keskittyä siihen, mitä osaamme hyvin. Kanttorien tiimin johtamisen pitäisi olla kanttorien hallussa, heillä on siihen paras osaaminen. Pappien pitäisi keskittyä siihen, minkä he osaavat parhaiten eli ihmisten kohtaamiseen ja teologisiin asioihin. Papeille ei pitäisi laittaa liikaa hallinnollisia tehtäviä.
– Minulla on luottamus, että pappien ja kanttorien toinen toistensa tarvitseminen on niin suurta, että kanttoreilla on hyvä tulevaisuus. Kunhan pidetään kiinni siitä, että pysytään tässä ajassa! Erityisesti nuorisomusiikkitaidoista on jokaisen kanttorin hyvä pitää huolta. Lisäksi on erilaisia virtauksia, kuten ylistysmusiikki, kaikki tällaiset ovat mahdollisuuksia. Niistä ei kannata irtautua, vaan mennä positiivisin mielin mukaan ja käyttää ammattitaitoa rohkeasti myös niissä tilanteissa.
(Kuva: Kirkon akateemiset AKI)