Vuoden 2026 Herättäjäjuhlat järjestetään Ylivieskassa 3.–5.7. otsikolla ”En lakkaa toivomasta”. Juhlien ohjelmaan kuuluu jälleen myös Selkoseurat, joissa puhujina kuullaan AGU-tautia sairastavaa nuorta taiteilijaa Uuno Palosaarta avustajanaan Markku Palosaari, kehitysvammatyönpappia Hanna Fähnrichia sekä selkolaulukirjojen tekijää, musiikkiterapeutti FM Ilpo Ikäheimoa.
Kotimaa kysyi Uuno Palosaarelta, mistä hän aikoo puhua ja mitä Herättäjäjuhlat hänelle merkitsevät. Energinen nuorimies vastaa puhelimeen innokkaasti. Herättäjäjuhlilla hän kertoo käyneensä ”monta, monta kertaa”.
– Maailman paras tapahtuma. Minulla on siellä aina iloisia kohtaamisia ihmisten kanssa.
Ihmisten lisäksi Palosaari odottaa Herättäjäjuhlilta herkuttelua.
– Sipsiä aion nauttia, en ole mikään suklaaihminen.
Seuroissa Palosaaren puhetta täydentää diaesitys hänen taiteestaan ja ajatuksistaan. ”Toivo on taidetta”, Palosaari linjaa otsikossaan. Taiteilijuus ei ole Palosaarella mikään valinta vaan kutsumus. Siksi hän selkoseurapuheessaankin tahtoo puhua taiteesta ”isolla T:llä”.
– Jos en tekisi taidetta, elämä olisi vaikeampaa. Taidetta tekemällä teen elämästäni helpompaa ja tuon maailmaan kauneutta sitä kautta.
Lähtökohtana Palosaaren usein kännykällä taiteilemissa töissä ovat värit. Värit ovat kiinnostaneet häntä niin kauan kuin hän jaksaa muistaa.
– Minulle tulee kaikista väreistä hyvä mieli. Vaikka hautajaisissa pukeuduttaisiin mustaan, näen siinäkin muuta kuin surua.
TAITEILIJUUTENSA PALOSAARI löysi 14-vuoden iässä. Yhtäkkiä taidetta syntyi sellaisella tahdilla, että paperitkaan eivät riittäneet. Aiheiksi Palosaarelle käy mikä vain.
– Taide on minulle sellainen rakkausasia.
Vaikka jokainen väri ja aihe on teoksen arvoinen, Palosaari tahtoo nostaa kaksi inspiraation lähdettä, jotka aina innostavat. Ne ovat televisiosarjat ja äidinrakkaus.
– Äidit on parhaita. Jos joskus tulee hoitopaikassa ikävä äitiä, niin ajattelen, että mä teen taidetta sitten.
Hengellisyys on näytellyt Palosaaren elämässä keskeistä roolia lapsesta lähtien. Hän muistaa kulkeneensa isänsä matkassa kirkollisissa töissä jo lapsena.
– Kun isä lähti pitämään vaikka pyhäkoulua, minä sain katsoa Muumeja.
Myös kirkossa ja seuroissa Palosaari kertoo viihtyneensä.
– Olen aina ollut uskonnollinen. Myös iltarukouksen muistan aina hiljalleen.
Tällä hetkellä hengellisesti virittynyttä taiteilijaa pohdituttaa erityisesti yksi kysymys, jota hän luonnehtii ”aika vaikeaksi jutuksi”.
– Mikä on uskon väri?
Palosaari innostuu ja ääni kohoaa.
– Mulla on hyvä idea. Sitähän voisi kysyä lukijaltakin. Mikä on uskon väri? Värejä on niin paljon. Mikä se on sinulle?
Lue myös: