Kun kirkon perheneuvontaan tulee uusi asiakas, hän on todennäköisesti 30–49-vuotias työssäkäyvä, avioliitossa elävä nainen ja vähintään yhden lapsen vanhempi. Tällainen kuva piirtyy kirkon perheneuvonnan tilastoista viime vuodelta.

Vuonna 2021 perheneuvonnan asiakkaista naisia oli 56 prosenttia ja 30–49 vuotiaita yhteensä 68 prosenttia. Vähintään yksi lapsi oli 76 prosentilla, ja avioliitossa eli 56 prosenttia. Työssäkäyviä oli 75 prosenttia asiakkaista.

Perheasioiden ja perheneuvonnan johtavan asiantuntijan Sari-Annika Pettisen mukaan selitys löytyy perheneuvonnan kohderyhmästä, joka on ensisijaisesti parisuhteessa elävät. Lasten saaminen ja kasvu tuovat parisuhteisiin uusia kysymyksiä kolmen- ja viidenkymmenen ikävuoden välillä.

– Kun tarkastellaan kansallisia tilastoja, niin perheneuvonnan asiakaskunta ei suuresti eroa siitä työssä käymisen tai perhemuotojen suhteen.

Vain seitsemän prosenttia asiakkaista oli yli 60-vuotiaita

Miehet kuitenkin käyttävät perheneuvonnan palveluja vähemmän kuin naiset. Perheneuvonnan asiakkaiden sukupuoli on tilastoitu vuodesta 1975 lähtien. Silloin miehiä oli 37 prosenttia asiakkaista. Nykyisen tason, 44 prosenttia, miesten osuus saavutti 2000-luvun alussa.

Pettisen mukaan on vaikea sanoa, mistä ero johtuu.

– Sekä miesten että naisten kyvykkyys hakea apua on kasvanut, Pettinen sanoo.

– Vielä on tehtävää siinä, miten työtä sanoitetaan. Teimme hiljattain uuden perheneuvonnan esitteen, ja sitä testattiin erityisesti miehillä.

Pieni osa perheneuvonnan asiakkaista on lisäksi muunsukupuolisia tai ei ole halunnut kertoa sukupuoltaan.

– Haluamme tunnustaa sukupuolen moninaisuuden.

Ikäryhmistä vanhukset ovat selvästi aliedustettuna. Vain seitsemän prosenttia asiakkaista oli yli 60-vuotiaita.

Kirkon perheneuvonta on kohdennettu erityisesti vähävaraisille

Työttömiä kirkon perheneuvonnan asiakkaista oli viime vuonna viisi prosenttia. Osuus oli hieman pienempi kuin työttömyysaste, joka oli vuonna 2021 Suomessa 7,7 prosenttia.

Tämän tarkemmin asiakkaiden sosioekonomista asemaa ei tilastoida. Esimerkiksi koulutuksesta ei kysytä.

Aiemmin syksyllä julkaistiin Tampereen yliopistossa tehty tutkimus, jonka mukaan kuntoutuspsykoterapiaa saivat muita enemmän korkeakoulutetut. Sari-Annika Pettinen ei usko, että tulosta voisi suoraan verrata kirkon perheneuvontaan.

– Psykoterapiaan hakeutuminen on vaativa prosessi, perheneuvonta taas matalan kynnyksen palvelu, johon ei vaadita lähetettä tai diagnoosia.

Pettisen mukaan maksutonta perheneuvontaa on haluttu kohdistaa erityisesti niille, joilla ei ole mahdollisuutta maksulliseen apuun.

– Hyväpalkkaiset työssäkäyvät eivät ole ensisijainen kohderyhmä. Palveluohjauksessa voidaan kysyä, olisiko mahdollista mennä yksityiselle.

Ongelmana tulkkien saatavuus

Asiakkaiden uskontoa ei niin ikään kysytä tai tilastoida. Aiemmin Mikkelissä perheneuvojana työskennelleen Pettisen tuntuma on, että perheneuvonnassa tavoitetaan ei-jäsenet laajemmin kuin muussa kirkon työssä.

Entä voiko apua etsivät törmätä kielimuuriin? Perheneuvontaa on tarjolla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, mutta lisäksi joissain keskuksissa saksaksi, ranskaksi, portugaliksi ja venäjäksi.

Pettinen toivoo, että tulevaisuudessa kielitaitoiset perheneuvojat voisivat palvella etänä myös muiden alueiden ihmisiä. Toistaiseksi se ei ole mahdollista.

– Käytämme tulkkeja, mutta saatavuudessa on ongelmia.

Hyvinvointialueiden kanssa täytyy neuvotella

Suurimmat ongelmat avun tarjonnassa liittyvät maantieteeseen. Ahvenanmaan lisäksi Suomessa on kourallinen kuntia, joilla ei ole sopimusta perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. Niinpä niiden asukkaat eivät voi hakeutua kirkon perheneuvonnan asiakkaiksi.

Pettinen toteaa, että nyt sote-uudistuksen kynnyksellä on oikea hetki neuvotteluihin kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa.

Maantieteellä on merkitystä myös siitä näkökulmasta, että keskusten palvelualueet voivat olla hyvin laajoja ja matkat siksi pitkiä. Katvealueeksi on tunnistettu sekin etteivät kaikki tilat ole saavutettavia liikuntarajoitteisille. Näihin ongelmiin koronan myötä vakiintuneet etävastaanotot ovat tuoneet helpotusta.

Lyhyiden etäisyyksien ruuhka-Suomessa jonot keskuksiin voivat puolestaan olla pitkiä.

– Tarve perheneuvonnalle ei missään nimessä näytä vähentyneen. Resurssia tarvitaan.