Kolmen lapsen äiti Lily Li laittaa kotonaan Kuala Lumpurissa teetä. Hän hymyilee herkästi ja juttu luistaa. Lily Li on etniseltä taustaltaan Orang Asli eli Malesian alkuperäiskansojen edustaja. Hän asuu suurimman osan ajasta pääkaupungissa, mutta käy kuitenkin säännöllisesti omassa kotikylässään Paya Bunggorissa vanhempiaan tervehtimässä.

– Kylässä on hyvin perinteinen elämä. Vanhemmillani on pieni viljelyspalsta ja osan elannostaan he saavat metsästä puita keräämällä.

Orang Aslit muodostuvat useista eri heimoista, joilla on omat kielet ja kulttuurit. He asuvat usein maaseudulla ja metsissä, ja heidän elinkeinonsa perustuvat perinteisesti metsästykseen, keräilyyn ja pienviljelyyn.

Lilylle on kuitenkin tärkeää olla itsenäinen, koska hänen aviomiehensä on kuollut. Leskeksi jäätyään hän tuli Kuala Lumpuriin, josta hän sai töitä. Kaksi aikuistunutta tytärtä asuvat jo omillaan. Lilyn adoptiolapsi, kahdeksanvuotias Cuenyx-tyttö, asuu hänen kanssaan.

Lily myös matkustaa tyttärensä kanssa säännöllisesti kotikylään. Perinteiden ylläpito on yhteisölle elinehto, mutta se voi olla myös haastavaa.

– Viranomaiset yrittävät häivyttää niitä ja sekoittaa niitä valtakulttuuriin, ja tavallaan tukahduttaa meidän omia uskomuksiamme, hän sanoo.

Lily perheineen ei ole muslimi, vaan hän tunnustaa paikallista luonnonuskontoa, ja hän käy myös mielellään kristittyjen rukoushetkissä.

LILY LIN huoli uskonnon harjoituksen vapaudesta on aiheellista. Malesian pääministerin Anwar Ibrahimin hiljattain tehty linjaus luvattomista uskonnollisista kokoontumispaikoista on nostanut keskustelua etenkin maan vähemmistöuskontojen keskuudessa. Valtionuskonto on islam, ja koko kansasta on muslimeja noin 65 prosenttia.

Muita merkittäviä uskontoja ovat buddhalaisuus, kristinusko, hindulaisuus sekä perinteiset kiinalaiset uskonnot kuten taolaisuus ja kungfutselaisuus.

Maan hallitus määräsi aiemmin tänä vuonna viranomaisia puuttumaan rekisteröimättömiin rukous- ja kokoontumistiloihin uudella lailla. Etenkin kristittyjen ja alkuperäiskansojen yhteisöissä pelätään, että tiukka tulkinta voisi johtaa kirkkojen sulkemisiin ja jopa uskonnonvapauden kaventumiseen.

Kristittyjen näkökulmasta keskeinen huoli uudesta laista liittyy juuri epävirallisiin tiloihin, joita on runsaasti esimerkiksi liike- ja teollisuustiloissa ja etenkin harvaan asutuilla seuduilla, jonne ei ole rakennettu kirkkoja.

– Toivomme, että hallitus mahdollistaa kaikille seurakunnille selkeän ja laillisen aseman, erityisesti niille, jotka toimivat liiketiloissa ja tehdashalleissa. Niiden tulisi saada virallinen lupa toimia ilman ongelmia, kertoo Malesian kristillisen liiton eli CFM:in pääsihteeri pastori Andy Chi.

Hänen mukaansa ongelma voidaan ratkaista selkeyttämällä lainsäädäntöä ja varmistamalla, että seurakunnilla on mahdollisuus kokoontua laillisesti.

– Kyse on yksinkertaisesti siitä, että laissa tehdään nyt selkeä varaus kaikille uskonnoille. Meidän yhteisömme huoli kasvaa, ja jos tätä ei ratkaista nyt, siitä tulee tulevaisuudessa suurempi ongelma myös viranomaisille, Chi sanoo.

CHI KOROSTAA, että Malesian perustuslaki turvaa uskonnonvapauden, ja hänen mukaansa tämä periaate tulisi säilyttää käytännön päätöksenteon perustana.

Hänen mukaansa viranomaisten tulisi ennemmin edistää uskonnollista toimintaa kuin rajoittaa sitä.

– Uskonnonvapauden tulisi jatkua ja sitä tulisi myös suojella. Toivomme, että päättäjät kunnioittavat tätä periaatetta, hän sanoo.

Chin toiveista huolimatta luvut puhuvat karua kieltä. Malesialaisen ihmisoikeusjärjestö Pusat Komasin viime vuoden Malaysia Racism -raportin mukaan syrjintä on nousussa maassa. Suurin osa tapauksista liittyi ennakkoluuloihin ja seuraavaksi suurin uskontoon. Tulokset osoittavat, että jännitteitä esiintyy useilla yhteiskunnan tasoilla.

”Ennakkoluulot, muukalaisviha ja rasistinen retoriikka leviävät erityisesti sosiaalisessa mediassa. Maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kuvataan usein uhkina taloudelle, turvallisuudelle tai kulttuurille. Politiikassa etninen identiteetti ohjaa edelleen keskustelua, ja pelon narratiivit vahvistavat jakoa”, raportti linjaa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat juuri alkuperäiskansat, joilla on vain vähän oikeuksia.

NOIN 10 prosenttia Malesian Orang Asli -väestöstä on kristittyjä. Vaikka suurin osa on edelleen animisteja, kristilliset yhteisöt ovat kasvaneet siirtomaa-ajasta lähtien paikallisten seurakuntien tukemina.

He kohtaavat usein haasteita maanomistusoikeuksiin, köyhyyteen ja modernisaation paineisiin liittyen, ja heidän on toisinaan vaikea harjoittaa uskontoaan.

Animismi on uskomusjärjestelmä, jossa kaikilla luonnon olennoilla ja ilmiöillä kuten eläimillä, kasveilla, kivillä ja säällä ajatellaan olevan henki tai tietoisuus. Se liittyy usein luonnon kunnioittamiseen ja henkien kanssa vuorovaikutukseen.

Usein uskomukset sekoittuvat, sillä yhteisössä voi olla jäseniä, jotka kokevat olevaansa kristittyjä, mutta harjoittavat samalla luonnon palvontaa. Lily Lin mukaan se ei aiheuta ristiriitaa, koska molemmat kunnioittavat elämää ja niissä korostetaan lähimmäisen huolenpitoa.

Malesiassa Aslit nähdään yhä usein ryhmänä, jonka odotetaan liittyvän osaksi valtayhteisöä, sanoo Colin Nicholas. Hän on kansalaisjärjestö Center for Orang Asli Concernsin perustaja.

– Heidän arvioidaan usein jääneen jälkeen nykyajasta, ja samalla heidän odotetaan modernisoituvan ja integhroituvan helposti yhteiskuntaan. Ja oletuksena on, että heidän tulisi myös tulla muslimeiksi.

Orang Aslit eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän elinkeinonsa vaihtelevat pienviljelystä palkkatyöhön ja kaupunkielämään. Silti suuri osa elää edelleen toimeentulon rajamailla.

– Merkittävä osa heistä on edelleen pienviljelijöitä tai elää metsän varassa esimerkiksi kumista ja metsätuotteista, Nicholas sanoo.

Hänen mukaansa köyhyys on edelleen yleistä, ja sosiaaliset mittarit, kuten koulutus ja terveydenhuolto, jäävät valtaväestöstä jälkeen.

Orang Aslit jäivät pitkään valtionhallinnon ulkopuolelle. Etenkin Malesian useita satoja vuosia kestäneenä siirtomaa-aikana heitä ei juuri tilastoitu väestönä, vaan heidät nähtiin osana metsää ja sen eläimistöä.

Tilanne muuttui 1950-luvulla, kun kommunistien kapina brittiläisiä siirtomaaherroja vastaan pakotti viranomaiset kiinnittämään huomiota alkuperäiskansoihin turvallisuuskysymyksen näkökulmasta. Tämä toi heidät osaksi valvontaa ja järjestelyjä, joiden tavoitteena oli estää sissiliikkeen tukiverkostojen syntyminen.

Seurauksena perustettiin erityishallintoa ja sääntelyä Orang Asleille, mutta järjestelmä jäi lopulta lähinnä muodolliseksi rakenteeksi.

Viranomaiset yrittävät tukahduttaa meidän omia uskomuksiamme.

MALESIA KANNUSTAA nykyään vähemmistöjä islamin omaksumiseen. Siihen voi liittyä valtion tarjoamia etuja, kuten sosiaaliavustuksia, asumistukea ja muita tukimuotoja erityisesti vähävaraisille kotitalouksille.

– Kyse ei ole vain uskonnosta, vaan myös sosiaalisesta järjestelmästä, sanoo Nicholas.

Hänen mukaansa kääntymistä ei kuitenkaan välttämättä valvota tiukasti käytännön tasolla, vaan olennaista on vain uskonnollinen rekisteröinti.

– Viranomaiset eivät ole juuri kiinnostuneita siitä, kuinka aktiivisesti uskontoa harjoitetaan. Tärkeintä on, että olet rekisterissä muslimina, hän sanoo.

Viranomaisten erityishallinto Orang Asleja varten ei ole onnistunut tavoitteissaan, sillä köyhyys ja eriarvoisuus ovat edelleen yleisiä vuosikymmenten jälkeen.

– Valtion tukiohjelma on pitkään ollut enemmänkin sosiaalihuollollinen järjestelmä kuin todellinen kehitysohjelma, jolla on aitoja tavoitteita ihmisten elintason parantamiseksi. Sillä ei onnistuttu kaventamaan eriarvoisuutta tai takaamaan heidän vapauttaan harjoittaa omaa uskontoaan, Nicholas sanoo.

Lue myös:

Lähes joka kymmenes kuntapäättäjä vaikuttaa myös seurakunnassa

”Inceleiden joukkoa yhdistävät aatteet ovat uhrius ja naisviha”

Ilmoita asiavirheestä