Marttilalainen verhoilijayrittäjä ja perhehoitaja Maarit Kraappa on seurakunnan luottamushenkilöksi nuori, 43-vuotias. Hän on toista kautta kirkkovaltuuston jäsen. Lisäksi hän on kirkkoneuvoston varajäsen ja kuuluu diakoniatyön ja lapsi- ja nuorisotyön vastuuryhmiin.
– Vanhoilla on viisautta, tietoa ja kokemusta, ja he tuovat turvaa valtuustotyöhön. Ensimmäisen kauden valtuustossa olin ennemminkin oppilaana, sillä minulla ei ole niin vahvaa tietopohjaa hallinnollisiin asioihin, joista valtuustossa päätetään, Kraappa sanoo.
Tänä vuonna valtuuston työpöydälle on tullut kaikille uusia asia. Parituhatjäseninen Marttila alkoi yhdistymisneuvottelut Turun läänin Kosken seurakunnan kanssa.
– Kun yhdistymisasia otettiin esille, olin yhdellä kertaa yhtä mieltä, toisella toista sen mukaan, mitä tietoa saatiin. Vanhemmalla porukalla ja niillä, jotka ovat aina olleet marttilalaisia, yhdistyminen on ehkä enemmän tunnekysymys.
Valtuustoon ei mennä pelkästään lukuja pyörittämään
Maarit Kraappa on aktiivinen toimija monissa eri yhdistyksissä ja oli aiemmin myös kunnan kulttuurilautakunnan jäsen. Kirkkovaltuustoon hän pääsi ensimmäisellä yrittämällä, mutta se oli tiukilla.
– Minua kysyttiin kirkkovaltuustoehdokkaaksi, ja ajattelin, että lähdetään nyt sitten, jos te olette sitä mieltä. Ensimmäisellä kerralla monella oli sama äänimäärä, ja paikka meni muistaakseni arvontaan. Viimeksi vaaleissa ei ollut enää niin paljon ehdokkaita ja sain hyvän äänimäärän.
Kuntapuolella suuntaus on Kraapan kokemuksen mukaan sama: luottamushenkilövaaleihin on vaikea saada ehdokkaita.
– Sekä pienessä että suuressa seurakunnassa tarvitaan tietty määrä vastuunkantajia, jotta homma toimisi, pienessä seurakunnassa suhteellisesti enemmän. Yhdistymisessä tähdätään siihen, että hallinnollinen puoli pyörisi pienemmällä henkilömäärällä.
Seurakunnan luottamushenkilöksi pyrkivän pitäisi ymmärtää seurakunnan merkitys, jottei valtuustoon mentäisi pelkästään lukuja pyörittämään, Kraappa toivoo. Luottamushenkilön pitäisi olla inhimillinen ihminen ja lähimmäinen, mutta myös aktiivisuus on tärkeää.
– Etenkin vastuuryhmissä on liikaa pelkästään puolueryhmien listojen mukaan valittuja ihmisiä, joista tiedetään jo edelliseltä kaudelta, etteivät he kuitenkaan tule kokouksiin. Seuraavalla vaalikaudella varmaan ymmärretään, ettei tällä tavoin voida valita.
Työntekijöiden tiuha vaihtuvuus notkahdutti toimintaa
Marttilan seurakunnassa on viime vuosina ollut poikkeuksellisen paljon työntekijöiden vaihtuvuutta. Se on aiheuttanut notkahduksia seurakunnan ja seurakuntalaisten toiminnan aktiivisuuteen.
– Sisäilmaongelmien epäilyt tutkittiin moneen kertaan, kun jotkut työntekijät herkistyivät. Se toi tiettyä kriisiä, mutta löydetyt ongelmat korjattiin ja saatiin kuntoon.
Luottamushenkilöt ovat käsitelleet henkilökunnan vaihtuvuusongelmaa jonkin verran, esimerkiksi silloin, kun esityslistalla oli työntekijän erottaminen.
– Nyt tuntuu, että olisi aika hyvä työntekijäporukka taas. Me tsempataan, että jokainen voisi tehdä omaa työtänsä ja että olisi työrauhaa.
Kokemusten perustella Maarit Kraappa korostaa työntekijän vaikutusta seurakuntalaisiin. Työntekijän persoona ja kohtaamisen taito vaikuttaa seurakuntalaisen haluun olla mukana vastuunkannossa.
”Tein työttömien kanssa metsäkirkkoon penkit puusta”
Vastuuryhmien palavereissa ideoidaan toimintaa ja sovitaan, kuka mihinkin tilaisuuteen lähtee auttamaan. Vapaaehtoisten apu on tarpeen, sillä Marttilan seurakunnassa on vain yksi diakoniatyöntekijä ja yksi osa-aikainen lastenohjaaja.
Haastattelupäivänä Kraappa joutuu jättämään diakonian vastuuryhmän palaverin väliin. Se on tavallista varhemmin iltapäivällä juuri silloin, kun lapsille pitää laittaa ruokaa. Perhehoitajan eli sijaisäidin työ verottaa myös verhoiluyrityksen asiakastöille liikenevää aikaa. Lisäksi hän on alkanut lähihoitajan monimuotokoulutuksen.
– Minulla on monta rautaa tulessa. Huomaan, etten enää ole niin nuori, että ihan mitä vain jaksaisi. Olen liikunnallinen, harrastan lenkkeilyä ja teen kaikkea mukavaa. Se tuo vastapainoa kaikelle muulle.
Kraappa kokee auttavansa enemmän vastuuryhmissä kuin valtuustossa tai neuvostossa, sillä hän on käytännönläheinen ihminen.
– Kun olin kunnassa kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana, tein työttömien ryhmän kanssa metsäkirkkoon penkit puusta. Niistä tuli mielestäni oikein hienot.
Kraappa on käynyt omien ja hoitolasten kanssa 15 vuotta seurakunnan perhekerhoa. Lapsi- ja perhetyön vastuuryhmän jäsenyys olikin hänen ensimmäinen luottamustoimensa seurakunnassa.
”Ihmisiä ei voi tavoittaa väkisin”
Tänä kesänä diakonia- ja lapsityö tekivät yhteisen retken Vivamon Raamattukylään ja Lastenkylään. Vuotta aiemmin lähtijöitä ei ilmaantunut, mutta tällä kertaa bussi tuli täyteen.
– Vivamo-retki oli mukava kokemus. Diakoniatyössä oli kerätty rahaa. Päätimme tehdä eväät retkelle mukaan, koska ruokailuun menee äkkiä satanen ja ylikin, kun perheestä lähtee muutama ihminen. Bussi oli ilmainen, joten matkan hinta oli vain pääsymaksu eli kaksitoista euroa hengeltä.
Marttilassa on pyritty järjestämään muutakin matalan kynnyksen toimintaa uusien ihmisten tavoittamiseksi, mutta Kraapan mielestä silläkin on rajansa.
– Väkisin ei voi kaikkia temppuja tehdä, että ihmiset tulisivat. Täytyy hyväksyä sekin, että trendi on muuttunut. Ihmiset ovat ruuhkaisia, eivätkä ole kiinnostuneet seurakunnan toiminnasta.
Kirkko keskellä kylää
Marttilan 250 vuotta vanha valkea kirkko sijaitsee keskellä kuntaa ja seurakuntatalo on aivan sen vieressä. Niihin on helppo tulla kaikista kunnan kylistä.
Tulevan yhdistyneen seurakunnan nimeä ja keskuspaikkaa ei vielä tiedetä, mutta jo 1400-luvulta tunnettu seurakunta ei varmasti hevin katoa ainakaan mielistä ja sydämistä.
– Marttila on minulle tärkeä ja kotiseurakunta, kaikkine ryppyineen. Haluan hyväksyä sen sellaisena kuin se on.
Kuva: Eve-Merit Sepp