Kodin ovessa lukee Haapiainen. Kun ovi avautuu, vierasta tervehtii vantaalainen perusperhe. Isä Timo-Matti Haapiainen, äiti Sophie-Madeleine Haapiainen sekä pojat Daniel ja Kasper.
Haapiaisten perhe on niin koivua ja tähteä kuin olla ja saattaa. Mutta yhdessä mielessä perhe on suomalaisittain harvinainen: Timo-Matti Haapiainen on luterilainen pappi, teologian tohtori ja Vantaankosken seurakunnan jäsen, ja Sophie-Madeleine, ent. Lindgren puolestaan kuuluu katoliseen Pyhän Marian seurakuntaan.
Perheen pojat on kastettu katolisen kirkon jäseniksi. Haapiaiset seurasivat tässä suomalaista käytäntöä, jossa lapset yleensä seuraavat uskonnollisessa perinteessä äitiään.
Katolisessa kirkossa Suomessa on vajaat 14 000 jäsentä. Luterilaisia taas on lähes neljä miljoonaa. Vähemmistökirkon jäsenistössä ekumeeniset avioliitot ovat tavallisia, luterilaisille taas kohtalaisen harvinaisia.
Suomessa monet ihmiset jollakin tavalla tuntuivat jopa pelkäävän katolista kirkkoa. Jos kertoo vaikkapa seurassa olevansa katolilainen, se voi vaikuttaa pommin lailla.
Haapiaisten tapauksessa on palattava runsaat kymmenen vuotta ajassa taaksepäin.
Suomen Lähetysseuran Jakaranda-musiikkiryhmässä vuosia laulanut Timo-Matti istui iltaa stemmakaverinsa kotona Jakarandan 20-vuotisjuhlien jälkeen vuonna 2005.
Ystävättärensä kanssa paikalle saapui vieraaksi myös Sophie-Madeleine. Illan mittaan hän ja Timo-Matti huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa.
– Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, Timo-Matti sanoo.
– Siitä se sitten tosiaan lähti. Se oli kyllä molemminpuolista, Sophie-Madeleine vahvistaa.
Sophie-Madeleine kertoo, että tutustuessaan Timo-Mattiin hän ei ihan heti kertonut olevansa katolilainen. Katolilaisuus tuli puheeksi vasta kolmannella tapaamiskerralla.
– Suomessa monet ihmiset jollakin tavalla tuntuivat jopa pelkäävän katolista kirkkoa. Jos kertoo vaikkapa seurassa olevansa katolilainen, se voi vaikuttaa pommin lailla, Sophie-Madeleine sanoo.
Hänen isänsä syntyi suomalaiseen luterilaiseen perheeseen, joskin liittyi pari vuotta sitten katoliseen kirkkoon. Äiti taas on Ranskan Elsassista kotoisin oleva katolilainen.
– Elsassissa on myös paljon protestantteja, myös luterilaisia. Minut kastettiin katolilaiseksi, mutta olen jo nuorena elänyt elämääni kahden kirkon toiminnassa mukana ollen. Kävin luterilaisen kirkon rippikoulun Kansan Raamattuseuran (KRS) leirillä Lohjan Vivamossa, mutta minua ei tietenkään konfirmoitu siellä. Rippikoulun jälkeenkin olin mukana Kansanlähetyksen toiminnassa.
Joitakin opinkohtia täytyy perheessä käsitellä huumorilla.
Timo-Matti ei tulevan puolisonsa katolisuutta hätkähtänyt. Päinvastoin.
– Minulla oli hyvä kuva katolisesta kirkosta. Kun Sophie-Madeleine kertoi olevansa katolilainen, välitön reaktioni oli vain ”cool!”.
Sophie-Madeleine kertoo miettineensä sitäkin, olisiko hän uskontokuntansa vuoksi rasite tulevan puolisonsa pappisuralle.
Haapiaiset vihittiin avioliittoon tammikuussa vuonna 2007.
– Meidät vihki avioliittoon luterilainen pappi, mutta samassa tilaisuudessa katolinen pappi siunasi avioliittomme, Timo-Matti kertoo.
– Katolisen kirkon näkökulmasta meidän avioliittomme on sakramentaalinen. Tämä koskee myös Timo-Mattia. Hän ei ole saanut osakseen sakramentin puolikasta, Sophie-Madeleine sanoo.
Joitakin opinkohtia täytyy perheessä käsitellä huumorilla.
– Olen sanonut Sophie-Madeleinelle, että kun sinä aikanaan olet kiirastulessa, minä jo odottelen sinua taivaassa, Timo-Matti sanoo.
Luterilaisen ja katolilaisen avioliitossa törmätään ennen pitkää erääseen vaikeaan teologiseen kysymykseen. Kirkoilla ei kaikesta ekumeenisesta lähentymisestä huolimatta ole vielä ehtoollisyhteyttä.
Haapiaisten perheen kirjahyllyssä on itäistä traditiota edustava mutta nykyisin ekumeenisesti käytetty ikoni. He osallistuvat perheenä säännöllisesti sekä luterilaisen että katolisen seurakunnan elämään. Toisen kirkkokunnan jumalanpalvelus tulee tutuksi myös kyseiseen kirkkoon kuulumattomille perheenjäsenille.
– Katolisessa messussa kiinnitin aluksi eniten huomiota hieman ulkoisiin seikkoihin. Pian pääsin kuitenkin kiinni rukouksen tasoon. Myös katolisesta messusta on muodostunut minulle erittäin tärkeä, Timo-Matti tunnustaa.
Luterilaisen ja katolilaisen avioliitossa törmätään ennen pitkää erääseen vaikeaan teologiseen kysymykseen. Kirkoilla ei kaikesta ekumeenisesta lähentymisestä huolimatta ole vielä ehtoollisyhteyttä.
Tämä on erityinen kipupiste aviopuolisoiden välillä.
– Katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Meillä on aviopuolisoina täysi yhteys keskenämme. Meillä on yksi Kristus ja yksi pelastus. Mutta yhteys on kuitenkin rajoitettu ehtoollispöydässä, Sophie-Madelaine toteaa.
Timo-Matti pitää ehtoollisyhteyden puuttumista erittäin tuskallisena asiana.
– Varsinkin reformaation merkkivuotena olen joutunut mietiskelemään, oliko kirkon hajoaminen 500 vuotta sitten välttämätöntä. Mikä siihen johti? Luterilaisuuden juuret löytyvät tänä päivänäkin Katolisen kirkon katekismuksessa. On yhteinen rukous, yhteinen Raamattu ja molemminpuolinen kasteen tunnustaminen.
Yli tuhatsivuinen Katolisen kirkon katekismus viehättää Timo-Mattia muutenkin jämptiydellään ja monipuolisuudellaan. Sophie-Madeleine toteaakin perheen isännän tuntevan emäntää syvällisemmin katolisen kirkon opin.
Timo-Matti kertoo käyvänsä katolisella ehtoollisella siunattavana. Tässä tilanteessa hän kokee olevansa eräänlainen kirkkojen välisen juovan inkarnaatio.
– Faktahan on se, että edustan katolisesta näkökulmasta itse sitä porukkaa, joka lähti menemään pois.
Varsinkin reformaation merkkivuotena olen joutunut mietiskelemään, oliko kirkon hajoaminen 500 vuotta sitten välttämätöntä. Mikä siihen johti?
Ekumeenisessa perheessä otetaan huomioon molempien kirkkojen juhlia ja traditioita. Timo-Matti pyrkii noudattamaan tarkimmin – ekologisistakin syistä – jakamattoman kirkon paastosääntöjä. Ruokailut keskiviikkoisin ja perjantaisin yritetään pitää lihattomina.
– Meillä ei ole perheessä ongelmia siinä, että pitäisi tehdä jotenkin siksi, että toisen kirkko on sitä mieltä. Timo-Matti noudattaa muuta perhettä tarkemmin viikkopaastoa. Pääsiäistä ja joulua edeltävät paastonajat ovat merkityksellisiä koko perheelle, toteaa Sophie-Madeleine.
Lastenkasvatusta koskevat kysymykset voivat joskus olla ristiriidan aihe luterilaisen ja katolilaisen välillä. Haapiaisilla ei. Pojat osallistuvat koulussa katoliseen uskonnonopetukseen, mutta oppivat kotona ja isän seurakunnassa myös paljon luterilaisuudesta.
– Omat luterilaiset moraalikäsitykseni ovat aika yhteensopivia katolisen ajattelun kanssa. Otetaan vaikkapa elämän kunnioittaminen. Minun mielestäni on ongelma, jos jo hedelmöittynyt ihmisen alkio surmataan jollakin tavalla. Myös ajatusta eutanasiasta pidän ongelmallisena. Samalla ymmärrän näiden kysymysten kompleksisuuden, Timo-Matti sanoo.
Mitä luterilaisiin naispappeihin tulee, katolilaiset suhtautuvat heihin Sophie-Madeleinen mukaan arvostaen, mutta tiedostaen, että he eivät ole katolisia pappeja.
Sophie-Madeleinen mielestä luterilaisella kirkolla on rikas ja hienosti hoidettu musiikkityö. Timo-Matti ihailee katolista spiritualiteetin teologiaa ja messun kansainvälisyyttä ja lapsiystävällisyyttä.
Luterilainen kirkko natisee liitoksissaan homoseksuaalisuudesta käytävien kiistojen vuoksi. Katolinen kirkko taas on omassa muuttumattomassa kannassaan järkkymätön. Kirkko ei torju homoseksuaaleja ihmisinä.
Muutenkaan kirkko ei kysele seurakuntalaisilta, miten kirkkona ollaan.
– Tämä näkyy esimerkiksi ripissä, jossa kirkko pyrkii opastamaan ihmistä yhteisen hyvän vuoksi oikeaan päämäärään, Sophie-Madeleine sanoo.
– Itselläni on luottavainen olo, koska oma katolinen kirkkoni pysyy aina samana. Ei ole sellaista pelkoa, että se muuttaisi suuntaansa.
– Luterilainen kirkkokaan ei ole muuttanut virallista avioliittoteologiaansa, vaikka jotkut papit vihkivätkin samaa sukupuolta olevia pareja. Vaikeinta on jo nyt luterilaisuuden sisäinen ”ekumenia”, Timo-Matti arvioi.
Haapiaiset arvostavat toistensa kirkkoja. Sophie-Madeleinen mielestä luterilaisella kirkolla esimerkiksi on rikas ja hienosti hoidettu musiikkityö. Timo-Matti ihailee katolista spiritualiteetin teologiaa ja messun kansainvälisyyttä ja lapsiystävällisyyttä.
Ekumeeniset avioliitot ovat kuva tulevaisuuden Suomesta jo nyt. Toimittajana poistun haastattelutilanteesta Haapiaisten kodista jotakin uutta oppineena. Ekumenia ei ole vain teologista työtä, tutkimusta ja kokouksia. Se on myös ja varsinkin sitä, että kristityt elävät uskoaan todeksi toisiaan arjessa ja juhlassa rakastaen ja kunnioittaen.
Taivas on yhteinen.
Kuva: Esko Jämsä. Haapiaisten perheessä otetaan huomioon molempien kirkkokuntien perinteitä. Pojat osallistuvat katoliseen uskonnonopetukseen mutta oppivat myös luterilaisuutta kotona ja isän seurakunnassa.