Visbyn hiippakunnan emerituspiispa Lennart Koskinen on eläköitymisen jälkeen työskennellyt Ahvenanmaalla vt. kirkkoherrana. Hän kuuluu samaan uskonnollisten johtajien verkostoon Dalai Laman kanssa. Kiireisenä häntä pitävät kirkolliset toimitukset.
Mitä kuuluu?
– Kiitos yllättävän hyvää. Helluntaina tuli 50 vuotta pappisvihkimyksestäni. Teen edelleen kirkollista työtä, esimerkiksi kaksikielisiä toimituksia. Väittelin aikanaan Søren Kierkegaardista ja toimin aika ajoin vastaväittelijänä. Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria. Minulla on kuusi tytärtä ja 11 lastenlasta. He vievät aikaani, mutta antavat takaisin sitäkin enemmän.
Olet mukana uskonnollisten johtajien verkostossa. Mikä on tämä The Elijah Board of World Religious Leaders -verkosto?
– Meitä on noin 70 aktiivia, ja tapaamme säännöllisesti joko kasvokkain tai verkossa. Muun muassa Dalai Lama on verkoston jäsen. Olen siinä ainoa pohjoismaalainen ja ainoa luterilainen. Tavoitteena on rakentaa ymmärrystä eri uskontojen välille. On tärkeää, että uskonnolliset johtajat pystyvät vetämään samaan suuntaan esimerkiksi rauhan kysymyksissä. Mitä voisimme tehdä voimistunutta militarismia vastaan? Pakolaisuus sekä vastuu yhteisestä luomakunnasta ovat myös tärkeitä aiheitamme.
Mitä ajattelet Gazan tilanteesta?
– On kauhistuttavaa, miten pääministeri Benjamin Netanjahu toimii. Minusta kyseessä on kansanmurha, vaikka Ruotsissa vältetään tässä yhteydessä kyseisen sanan käyttöä. Poliittisen sionismin vastustaminen ei ole antisemitismiä. Minulla on useita juutalaisia ystäviä.
Olet toiminut pitkään työelämän pappina. Jos nyt menisit puhumaan etiikasta johonkin suuryritykseen, niin mitä asioita nostaisit esille?
– Yritysvastuun ihmisistä, yhteiskunnasta ja luonnosta. EU:lla on niihin asetetut selkeät vaatimukset. Olen edelleen erään investointiyrityksen johtokunnassa. Kyseinen yritys ostaa paljon pienempiä yrityksiä. Vanhana yritysheetikkona pidän erittäin tärkeänä työpaikkojen pelastamista.
Mitkä asiat ovat hyvin Ruotsin kirkossa? Entä Suomen kirkossa?
– Ruotsissa rippikouluihin osallistuvien määrä on nousussa. Toinen ilahduttava asia on, että kun kaksi suurta seurakuntaa Tukholmassa yhdistyivät, ne painottivat erityisesti diakoniatyötä. Diakoniaviranhaltijoiden määrää ei vähennetä, vaan lisätään.
– Tiedän liian vähän Suomen asioista, vaikka käynkin siellä usein. Suomessa pyrin aina käymään jumalanpalveluksessa. Saarnoissa painotetaan teologiaa Ruotsia enemmän.
Olet sanonut pappiskutsumuksesi olleen ihmisten luo menemistä, ei ihmisten odottamista kirkossa. Miten kutsumuksesi on toteutunut?
– Piispana mottoni oli ”maailmassa, mutta ei maailmasta”. Se on ollut johtotähtenä koko työurani ajan. Olla maailmassa, mutta ei maailman arvoja jakaen, vaan tuoden niihin jotain syvempää. Ne ihmiset, jotka eivät ole aktiivisia kirkossa, uskaltavat tehdä hyviä kysymyksiä. Kun minulle on tehty vaikeita kysymyksiä, olen joutunut itsekin miettimään asioita syvemmin. Kirkkokansa kuuntelee usein kiltisti pappia tai piispaa väittämättä vastaan.
– Saaristolaispappina kysyin joskus paikallisilta, mitä näette kun katsotte horisonttiin. He katsoivat minua hölmistyneinä ja vastasivat, että meren. Mutta sehän on vain meren pinta, jonka me näemme. Yleensä katsomme asioista vain pintaa. Kun uskaltaa katsoa pinnan alle, kalat ovat siellä.
Oletko kahden vai kolmen maan kansalainen?
– Olen kolmen maan kansalainen. Ihmisellä voi olla monimuotoinen identiteetti. Kaikissa kolmessa, Suomessa, Ruotsissa sekä hengellisyydessä koen olevani kotonani.
Miten kuvailisit hengellisyyttäsi?
– Ymmärrän hyvin, että etenkin täällä Pohjolassa monet ihmiset sanovat luonnon olevan heidän kirkkonsa. On parempi, että ihminen kulkee luonnossa ajattelemassa Jumalaa, kuin että tulee kirkkoon ajattelemaan luontoa. Koska olemme ihmisiä, tarvitsemme uskonnolle muodon. Kertomukset, symbolit ja riitit auttavat meitä rakentamaan siltaa hengellisyyteen. Minulla on tapana rukoilla joka ilta rukous, jossa käyn Jumalan kanssa läpi päivän tapahtumat. Kiitän hyvistä tapaamisista, pyydän siunausta eri ihmisille ja pyydän anteeksi töppäilyjäni. Olen oppinut näin paljon itsestäni.
– Kristittynä edustan kristillistä tietä, mutta arvostan myös muita uskontoja. Voin kritisoida sitä mitä uskontojen nimissä tehdään, mutta en arvostele muita uskontoja. Kristus-hahmo on minulle vahva Jumaluuden edustaja. Häntä on helpompi lähestyä kuin Jumalaa. Kristus edustaa sekä jumaluutta että inhimillisyyttä. Minun ei ole ollut koskaan vaikea tunnustaa itseäni kristityksi.
– Yleisellä hengellisellä tasolla kuulumme yhteen eri uskontojen edustajien kanssa, olemme hengellisen ulottuvuuden kansalaisia. Ehkä ystäväni Dalai Lama ajattelee samoin.
Paras lapsuusmuistosi?
– Lapsuudenperheeni Suomessa purjehti. Heräsin usein ennen muita kesäaamuihin. Soudin purjeveneen perässä olleella jollalla vähän matkan päähän ja aloin onkia. Kuuntelin aaltojen ääniä kallioita vasten. Tunsin olevani saaristossa yksin, ympärilläni oli rauha. Jälkikäteen voi sanoa, että olin silloin lähellä Jumalaa, vaikka lapsena en niin ajatellut.
Ilmoita asiavirheestä