Karkea vihan mies. Herkkäsydäminen lapsi. Näin Olavi Kareksen mukaan Martti Lutheria on kuvailtu. Egon Friedell täydentää ristiriitaista kuvaa Uuden ajan kulttuurihistoriassaan: ”kaikki on maalattu voimakkain värein – – synkin epätoivo ja valoisin luottamus, säteilevin hyvyys ja pimein viha, lempein hellyys ja karkein tarmokkuus” (suom. Erik Ahlman).
Edellä kuvattu moninaisuus värittää myös Lutherin suhdetta perheeseen ja naisiin. Ja juuri tuo edellä mainittu ajatusten kirjo oli yksi syy, miksi luterilaisia maskuliinisuuksia tutkiva yliopistonlehtori Sini Mikkola innostui aikanaan Lutherista.
– Hän ei ole mitenkään hajuton ja mauton teologi tai etäinen menneisyyden hahmo. Luther on mielipiteineen kaikkineen elävässä elämässä kiinni.
Lutherin kummallisesta sekoituksesta suurta teologia ja toisaalta maanläheistä kansanmiestä on osattu ottaa myös kulttuurihistoriassa paljon irti. Yksi lähes arkkityyppiseksi muodostunut kuvaelma, jota kymmenissä korteissa, kuvituksissa ja piirroksissa on jäljitelty, on Lutherin perheen joulunvietto. Kuvissa katsoja näkee harmonisen, joulukuusen ympärille ryhmittyneen perheen, joka valmistautuu laulamaan ja viettämään yhdessä Kristuksen syntymäjuhlaa.
Mikkola tuntee jouluisen Luther-kuvaston, mutta korostaa, että suurin osa töistä on peräisin 1800-luvulta, siis 300 vuotta Lutherin perheen joulujen jälkeen.
– Tyylilaji näissä kuvissa on hyvin kansallisromanttinen. Lutherin perheestä tuli, ja tehtiin, protestanttisten perheiden esikuva.
Mikkolan mukaan kuvaukset ja kuvitelmat Lutherin perhepiiristä vaikuttivat vahvasti esimerkiksi suomalaiseen pappilakulttuuriin ja sen ihanteisiin.
– Mielikuvasta tuli ideaali.
Pidän erittäin kiinnostavana ja merkityksellisenä esimerkiksi sitä, miten Luther teki yhteistyötä katolisen abbedissan kanssa.
LUTHERIN NAISKUVASTA ja perhearvoista ei voida kuitenkaan kovin yksiulotteista kuvaa muodostaa. Mikkolan mukaan esimerkiksi Lutherin puheet ja kirjoitukset naisista ovat arvostavuudessaan hyvin vaihtelevia.
– Toisaalta hän kirjoittaa, että naiset ovat aivan yhtä järkeviä kuin miehet ja kykeneväisiä toimimaan hengellisinä johtajina tai saarnaamaan. Sama Luther kuitenkin kirjoittaa, että nainen on miehen kylkiluu ja että naiset ovat järjettömiä villieläimiä.
Lutherin naiskuva ei myöskään Mikkolan mielestä kehity tai taannu retrospektiivisesti: monet puolet ovat läsnä monessa eri ajassa. Paljon kuitenkin todistaa se, miten Luther toimi yksityiselämässä. Ne naiset, joiden kanssa Luther toimi ja oli tekemisissä, nauttivat hänen kunnioitustaan.
– Pidän erittäin kiinnostavana ja merkityksellisenä esimerkiksi sitä, miten Luther teki yhteistyötä katolisen abbedissan kanssa, ja auttoi tätä pitämään johtamansa hengelliset talot toiminnassa, kun evankelinen kaupunginraati yritti voimakeinoin niitä sulkea.
Selkeä kehityskaari Lutherin perheajattelussa on kuitenkin nähtävissä siinä, miten hän muutti kantojaan perheenpään oikeudesta fyysiseen kuritukseen. Vielä 1520-luvun alussa Luther oli sitä mieltä, että perheenpäällä on oikeus vaimonsa fyysiseen rankaisuun. Jokin kuitenkin muuttui.
– Myöhemmin Lutherilta löytyy selkeitä kannanottoja, joiden mukaan vaimoa ei pitäisi kohdella väkivalloin vaan hyväntahtoisesti ja lempeydellä.
Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, että Luther omaksui arjessaan vahvasti käsityksen aviopareista työpareina. Mikkola tarkentaa, että Lutherin vaimo Katariina von Bora oli miehensä työn mahdollistaja, ja se mitä von Borasta tiedetään, vahvistaa kuvaa toimekkaana taloudenhoitajana, arkielämän pyörittäjänä ja sitä kautta miehensä työparina, joka otti myös osaa kirkollisten asioiden hoitamiseen.
– Avioliitto oli Lutherille yhteiskunnan perusyksikkö, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että perhe tai huonekunta tarkoitti tuohon aikaan huomattavasti laajempaa joukkoa.
Lutherinkin kotona majaili perheväen lisäksi jatkuvasti esimerkiksi joukko opiskelijoita ja huonekuntaan kuului parhaimmillaan nelisenkymmentä henkeä.
TUNTEITA LUTHERILTA ei kuitenkaan uupunut. Siinä missä sanansäilä kääntyi joskus kärkkääksi ja pisteliääksi, löytyy hengellisten kirjoitusten ulkopuoleltakin syvää hellyyttä ja rakkaudellisuutta. Mikkola nostaa esimerkiksi hänen tapansa käyttää hellittelynimiä kirjeissä vaimolleen.
– Hän kuvaa esimerkiksi ikäväänsä, kun vaimo on poissa kotoa ja kutsuu itseään vaimonsa pikku sydänkäpyseksi.
Myös arkinen perheväen huomioiminen, esimerkiksi lahjojen muodossa, välittyy kirjeistä.
– Ollessaan itse matkalla, Luther harmittelee kirjeessään, ettei ole löytänyt lapsille tuliaisia, ja toivoo, josko hänen vaimonsa voisi ostaa Wittenbergistä tuliaiset, jotka hän voisi sitten odottaville lapsille antaa.
Aivan erityisellä tavalla Lutherin syvä kiintymys lapsiinsa nousee esiin kuvauksissa, jotka liittyvät hänen tytärtensä kuolemiin. Toinen tyttäristä kuoli jo kymmenkuisena, toinen 12-vuotiaana.
– Luther ei piilottele suruaan tai tunteitaan.
Kareksen Luther-kirjassa Lutherin kerrotaan avautuneen, kuinka hän on hengessä iloinen siitä, että hänen tyttärensä on ”mennyt elämään Kristuksessa”, mutta ”liha ei tahdo alistua” menetyksen tuskalle. Samanlaista syvää huolenpitoa hän osoittaa kirjeessään Hans-pojalleen, jota hän kannustaa lukemaan ja rukoilemaan ahkerasti. Jos Hans näin toimii, isä lupaa hänelle ”tuliaisiksi kauniin markkinalahjan”.
– Nämä kuvaukset ovat toimineet innostajina sille ihanteelliselle esikuvalle, joka Lutherin perheestä ja myös heidän joulunvietostaan on muodostunut.
Lue myös:
Pyhän Augustinuksen perilliset – Heitä ovat sekä Martti Luther että paavi Leo XIV
Erasmus Rotterdamilainen ja Martti Luther olivat ystäviä, joista tuli vihollisia
Ilmoita asiavirheestä