Kun Maria Luoma-aho (39) lähti seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi, perhe oli juuri muuttanut Iittiin. Luoma-aho oli jäämässä äitiyslomalle ja kävi kahden vanhemman lapsensa kanssa seurakunnan perhekerhossa. Nyt hän vaikuttaa toista kauttaan Iitin seurakunnan hallinnossa.
Lahdesta lähtöisin oleva Luoma-aho on kuulunut seurakuntaan aina, käynyt rippikoulun ja toiminut isosena.
– Olin kuitenkin pitkään pelkästään joulukirkkokristitty, kunnes opiskeluaikoina Oulussa aloin kaivata enemmän seurakuntayhteyttä. Siitä asti seurakunta on ollut minulle erittäin läheinen ja tärkeä.
”Säännöllisesti kokoontuvat kerhot eivät oikein vedä lapsia”
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa vesitalousasiantuntijana työskentelevä Luoma-aho kuuluu tätä nykyä sekä Iitin seurakunnan kirkkovaltuustoon että kasvatusasiain johtokuntaan. Viime kaudella hän vaikutti kaksi vuotta myös kirkkoneuvostossa.
Kolmen lapsen äitinä erityisesti lasten, nuorten ja perheiden asiat ovat häntä lähellä.
– Kasvatusasiain johtokunnassa pitkäaikaisten ja sitoutuneiden työntekijöiden kanssa olemme miettineet muun muassa sitä, minkä tyyppinen toiminta kohtaisi parhaiten tämän päivän kiireiset ja paljon harrastavat lapset ja nuoret. Säännöllisesti kokoontuvat kerhot kun eivät oikein vedä väkeä.
Kirjepyhäkoulua ja Meidän hetki -iltoja
Iitissä kokeillaan parhaillaan esimerkiksi kirjepyhäkoulua. Pyhäkoulutyöstä vastaava lastenohjaaja lähettää muutaman kuukauden välein kirjepyhäkoululaisille kirjeen, jossa on Raamatun kertomus sekä tehtäviä.
– Perinteistä kirjepostia tulee nykyään sen verran vähän, että jo oman kirjeen saaminen on lapsille elämys. Lisäksi kirjepyhäkoululaiset voivat osallistua pyhäkoulutyön retkiin, joten pelkästään kirjeiden varassa ei toiminta ole, Luoma-aho kertoo.
– Olemme myös todenneet, että lapsille ja nuorille kannattaa järjestää enemmän kertaluonteisia, vaikkapa musiikilla höystettyjä tapahtumia. Sen sijaan ikäihmisillä perinteiset turinatuparyhmät ynnä muut perinteiset kerhot puolustavat paikkaansa.
Aikuisilla suosittuja ovat olleet esimerkiksi parin kuukauden välein järjestettävät Meidän hetki -illat, joissa on elävää musiikkia ja joku vierailija paljastamassa oman sielunsa syvyyksiä. Ilta päättyy teehetkeen ja yhteiseen rukoukseen. Meidän hetkiä toteuttaa joukko työntekijöitä yhdessä vapaaehtoisten kanssa.
Matalan kynnyksen vapaehtoisia palvelutehtäviä voisi olla enemmän
Vapaaehtoistoimintaan on pyritty Iitin seurakunnassa viime vuosina muutenkin panostamaan. Sitä on kehitetty muun muassa kurssin avulla, ja mahdollisia tehtäviä on listattu seurakunnan uusilla nettisivuilla.
– Vapaaehtoistyön kautta yhä useampi seurakuntalainen voi löytää oman paikkansa ja tehtävänsä seurakunnasta, Maria Luoma-aho arvelee.
– Esimerkiksi jumalanpalveluksissa vapaaehtoisia voitaisiin mielestäni hyödyntää nykyistä enemmän. Meillä on siellä usein maallikkoja lukemassa tekstejä. Joissakin toisissa seurakunnissa on vapaaehtoisia myös toivottamassa ihmisiä tervetulleiksi kirkkoon ja jakamassa virsikirjoja. Tällaisia matalan kynnyksen tehtäviä voisi ehkä meilläkin miettiä vielä nykyistä enemmän.
Lapsi- ja perhetyössä mukana myös kirkkoon kuulumattomia
Iitin seurakunta on pieni maalaisseurakunta. Kunnassa on noin 7 000 asukasta ja seurakunnassa vajaat 6 000 jäsentä.
Iittiläisillä on Maria Luoma-ahon mukaan hyvällä tavalla perinteinen suhde seurakuntaan. Seurakunta on luonnollinen osa kuntaa ja kuntalaisten elämää. Seurakunta ja kunta tekevät myös yhteistyötä.
– Pienellä paikkakunnalla toimitaan pienillä resursseilla, joten yhdessä toimiminen on monesti mahdollisuus toimia ylipäätään. Koska ihmiset tuntevat toisensa, on helppo tehdä asioita yhdessä.
Toimintaa suunniteltaessa otetaan seurakuntalaisten toiveet hyvin huomioon, ja seurakunnan ovet ovat avoinna kaikille. Esimerkiksi seurakunnan perhekerhoihin ja varhaisnuorten kesäleireille osallistuu myös äitejä, lapsia ja nuoria, jotka eivät ole kirkon jäseniä.
– Tämä on tärkeää, sillä pienikin osallistuminen voi sytyttää kipinän uskoon ja seurakunnan toimintaan.
”Kirkko ei voi keskittyä vain ottamaan kantaa ajan ilmiöihin”
Iitin seurakuntaan on tulossa lähitulevaisuudessa henkilöstömuutoksia. Kirkkoherra on jäämässä eläkkeelle ja kappalainen lähtee toiseen seurakuntaan töihin. Kolmesta papista kaksi on siis vaihtumassa.
– Se mietityttää meitä seurakuntalaisia ja luottamushenkilöitä, mutta uusien ihmisten tulo on toki aina myös mahdollisuus toiminnan kehittämiseen ja uudistamiseen, Luoma-aho juttelee.
Seurakunnan tulee olla hänen mielestään helposti lähestyttävä, ihmistä lähellä ja mukana arjessa – ei vain erillinen instituutio jossain kaukana.
– Välillä tuntuu, että Suomen evankelisluterilainen kirkko keskittyy vain ottamaan kantaa ajan ilmiöihin ja unohtaa sanomansa esiin tuomisen kokonaan. Jumalasta ja Jeesuksesta ei saisi puhua ollenkaan. Mielestäni kirkon ei pidä hävetä sanomaansa.
Maria Luoma-aho toivoo, että muistaisi itsekin kaiken kiireen keskellä useammin rauhoittua ja ristiä kädet.
– Rukouksesta saa uskomattoman paljon voimaa arjessa jaksamiseen.
Kuva: Maria Luoma-ahon kotialbumi