Luonto puhuu: Pappi kuunteli hömötiaista Jumalan äänenä

Hömötiainen oli vielä takavuosina todella yleinen lintu.

Sydämeni hypähti keväthtalvella ilosta ja jälleennäkemisen riemusta. Lintujen ruokintapaikalla Mäntsälässä oli vilskettä. Kuulin hömötiaisen (Parus montanus) äänen, ja pian se ilmestyi silmieni eteen.

Hyvä ettei kyynel tirahtanut silmähkulmaan. Oli kulunut jo pari kolme vuotta ilman havaintoa hömöhtiaisesta. Mökkimetsissä en sitä enää kuullut enkä muualla onnistunut näkemään.

Hömötiaisen kannan nopea romahdus erityisesti Etelä-Suomessa on yksi viime vuosien huolestuttavimmista ilmiöistä linnustossamme. Vuonna 2010 laji luokiteltiin elinvoimaiseksi, 2015 jo vaarantuneeksi. Nyt se on erittäin uhanalainen.

Hömäri, hömppä oli vielä takavuosina metsiemme yleislintu. Sen tyypillistä tsää-tsää-ääntä kuului miltei kaikkialla metsissä.

Suurin syy hömötiaisen ahdinkoon ovat avohakkuut ja metsien monimuotoisuuden väheneminen.

Tarina kertoo metsään eksyneestä ihmisestä, kuten niin moni muukin tarina. Tällä kertaa eksyjä oli hyvin jumalinen kaupunkilaishpoika, joka luki itsensä papiksi. Hän joutui ensimmäiseen virkapaikkaansa rajaseudulle.

Pappi ei osannut kulkea metsissä, mutta hänen tehtäviinsä kuului vierailla tiettömien taipaleiden takana sijaitsevissa taloissa.

Kerran tällaisella matkalla pappi huomasi eksyneensä. Kaikki näytti samanlaiselta joka puolella. Hän nousi vaaran laelle katsomaan, mutta se vain sekoitti hänen suuntavaistoaan entisestään.

– Jumala, minun pelastajani, puhu minulle, pappi rukoili peloissaan.

Pappi oli hetken hiljaa, mutta ei kuullut mitään.

– Jumala, minä pyydän!

Samassa lähistöltä kuului matala ääni: tsi-tsi-tsää-tsää-tsää.

– Niin Jumala, pappi terhentäytyi.

Nyt ääni kuului lähempää: tsi-tsi-tsää-tsää-tsää.

– Kyllä Jumala, pappi sanoi ja lähti kulkemaan ääntä kohti, mutta se alkoi loitota. Pappi laittoi juoksuksi ja tuli äkkiä tutulle polulle.

Tultuaan kirkolle, hän kertoi tohkeissaan kirkkoherralle seikkailustaan ja kuinka Jumala oli häntä auttanut.

– Mitä Jumala sinulle oikein sanoi, kirkkoherra kysyi.

Pappi matki kuulemaansa ääntä: tsi-tsi-tsää-tsää-tsää.

Kirkkoherra katsoi apupappia, taputti tätä olalle ja sanoi hymyillen:

– Sinun Jumalasi taitaa olla hömötiainen.

Siitä lähtien hänet tunnettiin paikkakunnalla tinttipappina.

Rukous

Taivaan Tiainen,

Luojan Laululintu,

metsissä kulkeva Herramme.

Estä meitä eksymästä

tuttuun maisemaan

vaikka kaikki muuttuu

ja pelottaa.

Aamen.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliUskontotieteilijä JP Jakosen mukaan woke-ilmiö on saanut yhteiskuntaa rikkovia fundamentalismin muotoja
Seuraava artikkeliLastenmusiikki tuo vastapainoa muusikkopastori Severi Laakson työhön

Ei näytettäviä viestejä