Sinisorsien värimuunnokset aiheuttavat lintuharrastajille päänvaivaa. Linnut muuttuvat, mutta muuttuuko taivas?

Olen tässä Luomakunta-sarjassa kertonut aiemmin leukistisista sinisorsista, joista toinen oli toffeenvärinen ja toinen kokovalkoinen.

Helsingin Töölönlahden ja viereisen Tokoinrannan sulapaikoissa on ainakin tänä talvena näkynyt sinisorsa, joka muistuttaa väritykseltään hieman ankkaa. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä ankka on alun perin jalostettu sinisorsasta.

Kyseinen ankkamainen sorsa on niin sanottu kööpenhaminalainen. Nimitys johtuu siitä, että värimuunnosta tavataan erityisesti Kööpenhaminassa. Kaupungin ulkopuolella muunnos käy harvinaisemmaksi.

Aina silloin tällöin kööpenhaminalaisia sinisorsia nähdään myös eri puolilla Suomea, jossa ne herättävät lintuharrastajissa kiinnostusta. Äkkinäinen saattaa luulla havainneensa superharvinaisuuden. Näin minullekin kävi vuosia sitten ennen kuin olin kuullutkaan kööpenhaminalaisesta muunnoksesta.

TARINA KERTOO tanskalaisesta papista, joka oli elänyt perinteisen ja konservatiivisen elämän. Kuoltuaan hän tuli taivaan portille ja hämmästyi, sillä siellä ei ollut hänen lisäkseen kuin muutama sisäänpyrkijä.

– Missä kaikki muut kunnon kristityt ovat, hän kysyi Pietarilta.

– He ovat kirjautumassa sisään sähköisesti.

– Mitä ihmettä, en ole kuullutkaan sellaisesta, pappi päivitteli.

– Ajat muuttuvat ja taivas sen mukana, Pietari selitti.

– Miksi minulle ei ole kerrottu siitä?

– Kyllä minä yritin monta kertaa kertoa sinulle, puuttui keskusteluun enkeli, jolla oli virttynyt puku ja siivet.

– En ole koskaan nähnyt sinua.

– Et tietenkään, sillä en ollut silloin näkyvässä tilassa, mutta puhuin sinulle sisäisenä äänenä.

– Minä en usko sisäisiin ääniin vaan ulkoiseen Jumalan sanaan, eikä siellä puhuta mitään digitaalisesta taivaasta.

– Totta, mutta ei siellä puhuta mitään Pietarista taivaan portillakaan, Pietari sanoi hymyilleen.

– Mitä minä nyt teen, pappi parkaisi epätoivoissaan.

– Ei hätää, lohdutti Pietari. \n>– Meillä on vielä käytössä manuaalinen arkisto ja suuri Elämän Kirja, jonne nimet kirjoitetaan yhä sulkakynällä. Maailman loppuun saakka on kulkijoita, jotka arvostavat perinteisiä tapoja. He ovat yhtä arvokkaita kuin sähköisen puolen sielut.

Rukous

Jumala, päästä minut

taivaan valoon

vaikka mieleni on pimeä.

En havainnut aikain muutosta,

havaitse sinä minun sieluni,

joka kaipaa vanhanaikaista taivasta.

Aamen.