Nuorena keräsin perhosia. Niitä pyydystettiin haavilla, josta ne siirrettiin myrkkypulloon. Kuolleet perhoset laitettiin neulojen ja paperinpalojen avulla preparaattiin ja siitä kuivuttuaan kokoelmalaatikkoon.
Nyt katselen vanhoja perhoslaatikoitani ihmetyksen vallassa. Tänään riittää, että näen perhosia ja valokuvaan niitä. Lajisto on muuttunut ja vuodet tuovat yllätyksiä.
Aktiivisen perhoskeräilyn aikoihin 1970-luvun alkupuolella en ollut kuullutkaan karttaperhosesta. Sen ensimmäinen pysyvä kanta löytyi vasta 1980-luvulla Ilomantsista. Vuona 1999 eteläinen ilmavirtaus toi maahamme runsaasti karttaperhosia ja synnytti vakiintuneen kannan eteläiseen Suomeen.
Nykyisin näen karttaperhosia myös mökkipihassani. Lajilla on kaksi tyystin erinäköistä muotoa, touko-kesäkuussa lentävä oranssinsävyinen ja heinä-elokuussa lentävä tumma muoto.
Alkukesän oranssi karttaperhonen on kuvattu toukokuun lopussa mökkitieni varressa. Perhonen on pieni, mutta lähemmin katsottuna väritykseltään oikea aarrekartta.
Perhoset näyttivät, että meidänkin elämämme on lyhyt.
KOKENEELTA SAIRAANHOITAJALTA kysyttiin kerran, mikä on ollut erikoisin tapaus hänen pitkällä urallaan.
– Jokainen tapaus on erikoinen ja ainutlaatuinen, sielunhoitaja yritti aluksi väistellä.
Mutta kysyjät eivät antaneet periksi, joten sielunhoitaja ja kertoi teologian ylioppilaasta, joka oli kadottanut elämänilon ja -suunnan.
– Katso taivaan lintuja ja ketojen perhosia, sielunhoitaja tuli ohimennen sanoneeksi ylioppilaalle kevään viimeisellä tapaamisella.
Ylioppilas otti ohjeen kirjaimellisesti ja oli täynnä intoa kun he tapasivat kesälomien jälkeen.
– Katsoin taivaan lintuja, ja sain elämäniloni takaisin. Mutta tunsin silti olevani eksyksissä. Sitten katsoin ketojen perhosia ja huomasin niiden siivissä karttoja. Niitä tutkimalla aloin löytää polun pään.
Sielunhoitaja oli samalla kertaa sekä tyytyväinen että hivenen kauhuissaan.
– Perhoset näyttivät, että meidänkin elämämme on lyhyt. Niiden siipien kuvioilla on syynsä evoluutiossa, mutta katsoin niitä vertauskuvien kautta. Suojavärit ja kuviot viittaavat elämään, siinä selviytymiseen. Aloin etsiä oman elämäni suojavärejä ja kuvioita, ylioppilas sanoi.
– Mitä löysit, sielunhoitaja kysyi varovaisesti.
– Löysin tarpeetonta suojautumista ja epäsopivia kuvioita. On kuljettava vähemmän doghmaattiseen ja enemmän sosiaaliseen suuntaan.
Myös ylioppilaasta tuli vuosia myöhemmin tunnettu sielunhoitaja.
Lue myös:
Luomakunta-sarjassa lentävät perhoset mutta miten munkki sai lempinimen Perhosmieli?
Luomakunta-sarjassa leski haluaa nousta tyvestä latvaan kuin puukiipijä
Luomakunta-sarjassa töyhtötiainen sijaistaa Pietaria