Luomakunta-sarjassa kohtaavat joutsen ja vanki

Suomen kansallislintu laulujoutsen oli 1950-luvulla sukupuuton partaalla. Nykyisin pesiviä pareja on noin 10 000. Kuva: Martti Santakari

Mökkini sijaitsee joen rannalla. Varsinkin keväisin joki tulvii juuri mökkitonttini kohdalla. Puolet maa-alasta on veden alla, ja syntyy tulvajärvi.

Kevätjärvi vetää puoleensa myös joutsenia. Useampana vuonna olen nähnyt joella uimassa myös jousenperheen. Itse asiassa joutsenen voi nykyisin nähdä pesimässä monenlaisissa ympäristöissä, järvillä ja lammilla.

Laulujoutsen (Gygnus gygnus) on Suomen kansallislintu, joka 1950-luvulla oli maassamme sukupuuton partaalla. Kiitos suojelun ja valistustyön kanta on vahvistunut. Nykyisin pesivä pareja on noin 10 000. Syksyisin joutsenia nähdään paljon enemmän, sillä meidän rannoillamme lepäävät Venäjältä muuttavat linnut.

Joutsen on muuttolintu, mutta osa niistä talvehtii Suomessa erityisesti Ahvenmaalla ja toisinaan myös sisämaan sulapaikoilla. Keväällä muuttavien joutsenen trumpettikaulojen ääntä alkaa kuulla jo maaliskuusta lähtien.

TARINA KERTOO vangista, joka istui pitkää tuomiota. Hänellä oli aikaa ajatella elettyä elämää ja tehtyjä tekoja. Hän alkoi ymmärtää, että toisinkin olisi voinut elää.

Erityisesti keväisin vangin sydän oli täynnä kaipuuta, kun hän kuuli läheiseltä järveltä joutsenien huutoja.

– Minusta tuntuu, että joutsen soittaisi vapauden laulua sielussani, hän kertoi vankilapapille.

– Kyllä sinunkin vapautesi vielä koittaa, pappi sanoi.

Niin kului monta vuotta, kunnes koitti maaliskuinen päivä, jolloin vanki oli tuomionsa kärsinyt. Hän ei kuitenkaan ollut yksiselitteisen innostunut.

– Haluaisin olla täällä vielä niin kauan kunnes kuulen kevään ensimmäisen joutsenen huudon, vanki pyysi vankilan johtajalta.

– Valitettavasti emme voi suostua siihen. Sinun on astuttava oikeaan elämään määrättynä päivänä.

Vanki meni papin puheille ja pyysi, että tämä vetoaisi johtajaan, jotta saisi vielä muutaman viikko lisäaikaa.

– Ilman joutsenia en usko selviäväni siviilistä, vanki vetosi.

Pappi ymmärsi vankia ja sai lopulta johtajan suostumaan, että vanki saisi asua tovin vankilan vierashuoneessa, kunnes joutsenet tulivat. Pappi perusteli pyyntöä psykologialla ja sisäisen symboliikan tervehdyttävällä merkityksellä. Lisäksi pappi tiesi, että joutsenet tulevat viimeistään maaliskuun kolmannella viikolla.

Niin ne sinä vuonna tulivatkin. Ja näin vanki pääsi vapauteen, sisäiseen ja ulkoiseen.

Lue myös:

Luomakunta-sarjassa tuomioherra syntyy eli miten punatulkku varasti kardinaalin vyön

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliIsä Damaskinos: ”Onneksi vältin kiusaukset ja sain voimaa ryhtyä munkiksi”
Seuraava artikkeliPaavi pääsi kotiin ja toimitti matkalla keltaisia ruusuja ikonille

Ei näytettäviä viestejä