Joskus yleisten lintujen tunnistaminen on hankalaa – varsinkin silloin, kun niitä ei näe eikä tunnista ääntä.
Yksi tällainen tavallinen salaperäinen lintu on hippiäinen (Regulus regulus), joka pesii siellä, missä on kuusikkoja. Lintu on kooltaan Euroopan pienin.
Hippiäisen esiintyminen painottuu lounaiseen ja eteläiseen Suomeen, mutta ei se harvinainen ole pohjoisessakaan. Arvio meikäläisestä pesimäkannasta on miljoonan parin molemmin puolin. Hippiäinen on niukasti kymmenen yleisimmän pesimälintumme listan ulkopuolella.
Hippiäinen on osittaismuuttaja, mikä on hyvä, sillä ankarina pakkastalvina lajin lähes koko talvehtiva kanta saattaa menehtyä.
Hippiäisen tunnistaa hämmentävän pienestä koosta ja päälaella olevasta keltaisesta kalotista. Usein hippiäiset liikkuvat kuusten yläoksilla, joten tunnistaminen voi jäädä sen vienon äänen varaan.
Tarina sijoittuu Ouluun ja aikaan ennen kännyköitä. Paikallinen pappismies oli innokas eräjorma, jopa niin innokas, että hänen alkoi olla vaikea saada retkiseuraa. Yhä useammin hän lähti vaeltelemaan yksin.
Kerran yksinäisellä vaelluksellaan ruskan jälkeen hän kulki kuusikossa rinnettä alas. Silloin jalka tarttui juurakkoon ja pappi kaatui maahan. Oli hän toki kaatunut ennenkin, mutta tämä oli erilainen onnettomuus: hänen nilkkansa nyrjähti ja kylki osui kiveen niin, että kylkiluut rusahtivat.
– Voi Hyvä Isä sentään, nyt kävi pahasti, hän hoki maassa maaten.
Nilkka turposi niin, ettei se kestänyt astumista. Kylkeen koski vimmaisesti.
Viilenevä ilta laskeutui nopeasti, ja pappi valmistautui viettämään sen paitsi yksin myös yrittämällä pysyä hengissä. Hän haali risuja ja oksia kasaksi ja eristeeksi maan kylmyyttä ja kosteutta vastaan.
Onneksi repusta löytyi sadeviitta ja ylimääräistä purtavaa.
Yö kului hitaasti torkkuen. Aamulla pappi kuuli vienoa siritystä. Äkkiä hänen edessään oli pieni lintu, jonka keltainen päälaki näytti olevan tulessa.
– Elämän liekki, pappi huudahti.
Ja hän puhkesi vuolaaseen kiitokseen kun vielä kaksi muutakin tulipäistä minilintua hyppelehti oksistoissa hänen ohitseen.
Papin onnistui tukikeppien avulla raahautua tien varteen, josta koulutaksi huomasi hänet ja kuljetti terveyskeskukseen.
Siitä lähtien papin kuultiin usein saarnoissaan viljelevän ilmaisua ”pienet elämän liekit ympärillämme”.
Rukous:
Oi, Liekki Elämän,
Totinen Valo taivaan,
paranna savuttava sieluni,
puhalla pois apea mieleni.
Loistakoon valosi minussa,
ja minä siellä missä tarvitaan
apua, iloa, myötätuntoa.
Aamen.
Ilmoita asiavirheestä