Kirjoittaessani tätä elokuun alussa, olen nähnyt kevään ja kesän mittaan noin 220 perhoslajia. Pääosin ne on tunnistettu mökkitontillani tai sen välittömässä läheisyydessä. Tavoitteenani on 250 lajia. Se on realistinen luku, mikäli ehdin polttaa perhoslamppua ja liikkua maastossa.

Perhosista huomaa, milloin helein kesä on taittunut. Lajimäärä vähenee, vaikka uusiakin ilmaantuu. Perhosia seuraamalla huomaa myös, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Eri lajit vaihtelevat kesästä toiseen. Joku takavuosina listaltani löytynyt laji, kuten tammikehrääjä, jää tänä vuonna puuttumaan. Toisaalta ilmaantuu kokonaan uusia lajeja, kuten keltaritariyökkösiä.

Kuluneen kesän yksi kohokohta oli päivä, jolloin kuvasin ensin mökkitien varressa päivällä matarakiitäjää, ja pian sen jälkeen mökkitontilla kuusamakiitäjää.

Kuusamakiitäjä (Hemaris fuciformis) muistuttaa äkkinäisen silmään kimalaista. Sen siivet ovat läpinäkyvät, ja se on päiväaktiivinen. Kuusamakiitäjän lisäksi päiväkiitäjistä meillä nähdään ruusuruohokiitäjää ja etelänpäiväkiitäjää.

Kuusamakiitäjä on yleisin päiväkiitäjämme ja sitä tavataan Pori–Joensuu-linjan eteläpuolella. Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Etelänpäiväkiitäjä voi osua kohdalle vielä syyskuussakin.

SOTILASPAPPI HARRASTI perhosia. Oppitunnilla hän kehotti yöllä vartiovuorossa olevia varusmiehiä pitämään silmät auki yöperhosten varalta. Varuskunnan portin vieressä nimittäin oli kukkaistutuksia, jotka houkuttelivat muun muassa kiitäjiä, jotka lentävät kuten kolibrit mettä imiessään.

– Se joka näkee kiitäjän ja pystyy kuvailemaan sen minulle uskottavasti, saa iltavapaan, sotilaspappi sanoi. – Olen sopinut asiasta komentajan kanssa.

– Epäreilua, sanoivat varusmiehet. – Yöllä vartiossa olevilla on paremmat mahdollisuudet nähdä kiitäjiä.

Sotilaspappi lohdutti, että kyllä on olemassa päiväkiitäjiäkin.

– Mutta olkaa tarkkoina, päiväkiitäjä saattaa muistuttaa kimalaista.

Seuraavina öinä ja päivinä varusmiehet ilmoittivat sotilaspapille nähneensä sekä kolibreja että muutaman epäilyttävän kimalaisen. Pappi hankki miehille iltavapaan.

Kenttäpiispa kuuli sotilaspapin toiminnasta ja totesi sen asiattomaksi.

– Voin vakuuttaa herra piispalle, että perhosia tarkkailevat varusmiehet ovat erinomaisia vartioita. Hellä on aistit hereillä. He havaitsevat muutakin poikkeavaa kuin perhoset. Eikö sellaisesta omistautumisesta ole hyvä saada pieni palkinto jo täällä ajassa? Eikö se juuri ole kristillistä?

Piispa ei hämmästykseltään osannut vasta oikein mitään.

Rukous

Herra, yön ja päivän,
sielun ja mielen valtias!
Lennän sinun luoksesi
kuin yöperhonen valoa kohti,
sillä sinusta olen lähtöisin.
Sinä olet kotini ja biotooppini.
Amen

Lue myös:

Luomakunta: Peto saarnatuolissa

Ilmoita asiavirheestä