Uudessa kirjassaan Valo ja pimeys emerituspiispa Wille Riekkinen tuo esille monia ennakkoluulottomia ja joillekin jopa liian radikaaleilta tuntuvia ajatuksia. Itse ihastuin kirjaan ja sen sisältämään metaforiseen tulkintaan Raamatun opetuksista.
Tulkinnat ovat aina aikaansa sidottuja, ja tämän ajan tiedon ja teologisen tutkimuksen valossa arvelen Riekkisen olevan oikeilla jäljillä ”matkalla kohti kristinuskon sydäntä”. Tietenkin suuri kysymys on, mikä Raamatussa on metaforaa ja mikä niin sanotusti totta. Keskustelu kirjasta varmasti jatkuu ja puolesta ja vastaan argumentteja nostetaan esiin. Tässä en käsittele kirjan ydinajatuksia uskosta, sillä siihen ei minulla ole eväitä.
Sen sijaan jäin kirjaa lukiessani pohtimaan Riekkisen korostamaa tämän päivän tärkeää kirkon tehtävää, globaalin etiikan esiin nostamista. Ytimenä ja suurena missiona tässä olisi Jeesuksen ydinopetus ”minkä haluat itsellesi tehtävän, tee se muille”.
Kirkas ja yksiselitteinen vaatimus. Mutta kuten maailman tilasta näkyy, vaikea toteuttaa. Minne katsookin näkyy itsekkyyttä, vihaa ja viholliskuvia, oman edun ajamista tarvittaessa voimakeinoin, sotaa, nälänhätää, luontokatoa. Listaa voisi jatkaa pitkälle. Ihminen ei todellakaan viljele ja varjele.
Minulla on käsitys, että tuo ”kultainen sääntö” esiintyy eri muodoissa kristinuskon ohella monissa muissakin uskonnoissa kuten buddhalaisilla ja hinduilla. Läpi koko läntisen maailman ovat levinneet antiikin kreikkalaisten filosofien ajatukset, kuten hyveoppi. Pohjaa globaalille etiikalle siis löytyy.
Etenkin Euroopan valtiot ja eurooppalaiset korostavat demokraattisia läntisiä arvoja kuten ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, heikkojen puolustamista, ja oikeusvaltiota. Maailmanpolitiikan kylmien tuulien ja geopolitiikan nousevan aseman vastapainoksi juuri Eurooppa voisi olla globaalin etiikan kehto kuten antiikin Kreikka oli aikoinaan kulttuurin kehto.
Joka tapauksessa vallitseva voimapolitiikka kaipaa kipeästi haastajaa. Euroopan unionilla voisi olla tässä työssä vahvakin rooli. Nyt siellä haetaan yhteistä vahvaa puolustuspolitiikkaa ja resursseja. Henkinen puolustuspolitiikka ja siihen istutettu globaali etiikka olisi oiva lisä Euroopan unionin ydinstrategiaan.
Mikä rooli sitten kirkolla ja uskonnoilla ylipäänsä voisi olla? Löytyisikö mallia kautta aikojen tehdystä lähetystyöstä? Kirkko voisi korostaa ”taivaan tuomista maan päälle” Wille Riekkisen hengessä, joka näkee Jumalan toimivan ihmisten kautta joka päivä ja hetki ”enkeleinä toinen tosillemme”.
Tämä ”ilosanoma” pitää pystyä sanoittamaan nykyihmisten ja erityisesti päättäjien kielelle välttäen ylimaallisuutta ja liikaa korkealentoisuutta. Kannattaisi rakentaa useampivuotinen viestintä- ja markkinointistrategia tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden avustuksella. Keinovalikoimaa muodostettaessa ei pidä tyytyä tavanomaiseen nimikkolähetti-metodiin, vaan rakentaa monipuolinen arsenaali samaan suuntaan vaikuttavia keinoja lobbauksesta lähtien.
Nykymenolla maapallon elinvoima ehtyy muutamassa sadassa vuodessa ihmisen ahneuden ja luonnonvarojen riiston, luontokadon, ilmastonmuutoksen ja sotien seurauksena. Nykyisen politiikan idän ja lännen valtakeskukset näyttävät vievän ihmiskuntaa väärään suuntaan. Oligarkkijoukko ei ajattele kuin rahaa ja omaa hyötyä.
Kääritään siis hihat kirkossa ja tuodaan oma panoksemme ihmiskunnan tulevaisuuden hyväksi globaalin etiikan muodossa.
Upi Heinonen
Kuopion Alavan seurakunnan luottamushenkilö