Muutama vuosi sitten syntyi kova kohu siitä, saako Suvivirttä laulaa koulujen kevätjuhlissa. Silloin läikähti Suomen Kansallisoopperan taiteellisen johtajan Lilli Paasikiven sydämessä. Tulevana lauantaina Suvivirttä lauletaan viidettä kertaa hänen järjestämässään tilaisuudessa Töölöntorilla useiden kuorojen ja kansalaisten voimin. Avaussanat lausuu Helsingin kaupungin ensimmäinen pormestari Jan Vapaavuori.
Lilli Paasikivi sanoo leikillisesti, että Suvivirsi-tapahtuma on vähän vastapainoa Turun joulurauhan julistukselle.
Mutta tosissaan ja hartiavoimin hän tekee töitä muiden vapaaehtoisten kanssa tilaisuuden organisoimiseksi ja saadakseen mukaan lisää kuoroja. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja laulamisen riemuun.
”Kristilliset juuret ovat tärkeät!”
Oopperan taiteellisen johtajan työhuoneen seinällä on sykähdyttävän ihana maalaus Ovela kettu -kuvamaailmasta. Istuessaan sinisellä nahkasohvalla Lilli Paasikivi kertaa kuuden vuoden takaisia tapahtumia.
Pettymyksekseen hän ei tuolloin päässyt laulamaan Suvivirttä poikansa kevätjuhlaan kuten aiempina vuosina. Kevätjuhlapäivä tuo Pavlovin koirakokeen tavoin mielleyhtymän ihanasta Suvivirrestä, johon kiteytyy kaikki tulevan kesän odotus ja voitto talvesta.
– Niin sitten spontaanisti Töölöntorin kahviteltalla lauloimme virren yhdessä pienellä porukalla. Seuraavana keväänä heräsi julkisuudessa taas keskustelu siitä, onko Suvivirren laulaminen ylipäätään soveliasta kouluissa. Minussa heräsi vastareaktio. Koska halusin puolustaa Suvivirttä, perustin tapahtuman Töölöntorille.
– Reaktio oli mahtava. Facebook-ryhmässä tapahtumaan ilmoittautui tuhansia ihmisiä. Toivoin, että siitä tulisi positiivinen yhteinen hetki virttä laulaen kevään keskellä ja kesän odotuksessa. Perinteet ovat tärkeitä! Identiteetti on tärkeä! Kristilliset juuret ovat tärkeät!
”Suvivirren viesti on universaali”
Tulevana koulujen päättäjäispäivänä lauletaan Suvivirttä 2.6. klo 12 jo viidettä kertaa. Jean Sibeliuksen juhlavuonna kolme vuotta sitten mukaan lisättiin myös Finlandia.
– Kristillisyyteen kuuluu toisten kunnioittaminen. Suvivirren viesti on universaali. Luonto on täynnä lupauksia, virsi vihloo kauneudessaan suomalaista sydäntä. Se kertoo siitä, että saamme taas uuden mahdollisuuden, kun ankara talvi ja pimeys on selätetty.
– Uudet ylioppilaat kävelevät torin poikki puhtaissa valkolakeissaan toivoa täynnä, Lilli Paasikivi innostuu kunnon taiteilijan tavoin.
”Kristilliselle traditiolle rakennettua maata ei pidä neutraloida”
Paasikivi kutsuu itseään laulun evankelistaksi ja kysyy pilke silmäkulmassa, pitäisikö perustaa tapahtumat myös Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan -virsille.
Yhdessä laulaminen tutuilla sanoilla ja sävelillä, jotka ulottuvat kansakunnan juuriin asti, kytkee meidät sukupolvien jatkumoon ja tekee hyvää.
Hän kertoo saaneensa eri puolilta maailmaa viestejä, että suomalaiset ja suomenmieliset ovat innostuneet järjestämään yhteislaulutapahtumia juuri Suvivirren siivittäminä. Virsi pureutuu niin syvälle suomalaiseen mieleen.
– Suomikin on nykyään monikulttuurinen maa, jossa arvostetaan toistemme traditioita. Arvostetaan mekin omiamme. Eivät ketkään maahanmuuttajat vaatineet Suvivirren poistamista kevätjuhlallisuuksista, vaan uskonnottomat. Toivoisin, että me ylläpitäisimme omaa arvokasta kulttuuriperintöämme ja laulutraditiotamme.
– Kristilliselle traditiolle rakennettua maata ei pidä suvaitsevaisuuden nimissä neutraloida. Erilaisuuden hyväksyminen ja toistemme kunnioitus on a ja o. Monimuotoisuus on vahvuus ja rikkaus.
”Olen intohimoinen taidekasvatuksen puolestapuhuja”
Imatralla syntynyt Lilli Paasikivi kävi koulunsa Lahdessa ja tuntee olevansa hämäläinen. Hän pääsi osaksi erityistä suomalaista hyvää, sillä vuonna 1965 perustettiin ensimmäiset suomalaiset musiikkiluokat. Paasikivi on Lahden musiikkiluokkien kasvatti, joka aloitti musiikkiluokilla jo 9-vuotiaana.
– Olen intohimoinen taidekasvatuksen puolestapuhuja. Musiikki oli päivittäinen osa koulutustamme. Kiersimme koulun kuoron mukana ulkomailla, esiinnyimme televisiossa ja kilpailimme.
– Monista meistä tuli ammattimuusikkoja, mutta taidekasvatuksella on myös paljon laajempi tehtävä. Taideaineilla on iso merkitys nuoren sosiaalisuudelle ja luovuuden kehittymiselle.
– Muistelenkin musiikin kyllästämää kouluaikaani suurella kiitollisuudella. Paavo Kiiski, Seppo Korhonen ja monet muut musiikinopettajat olivat alansa uranuurtajia.
”Löysin oman tieni jo varhain”
Lilli Paasikivi pääsi laulamaan 7 000 ihmiselle Lahden kaupungin 80-vuotisjuhlissa Liza Minellin musikaalisävelmän New York, New York, ja siitäkös innostus kasvoi. Hänellä oli myös bändi ennen ryhtymistään klassisen musiikin opiskelijaksi.
– Isä oli insinööri ja äiti ekonomi. Kotona minua kannustettiin harrastamaan musiikkia. Ensin soitin viulua ja sitten vaihdoin klassiseen lauluun.
– Olen ollut onnekas, että löysin oman tieni jo varhain ja olen matkan varrella saanut hyvät opettajat. Opiskelin Ruotsissa ja Englannissa kahdeksan vuotta perusasioita, laulutekniikkaa. Itse ammatti opitaan kuitenkin vasta vertaisoppimalla ammattilaisilta, tositilanteessa näyttämöllä.
Kansallisoopperassa Paasikivi sai oppia ensin harjoittelijana ja myöhemmin hänet kiinnitettiin vakituiseksi solistiksi.
– Kotimaan työn rinnalla olen kaiken aikaa käynyt laulamassa maailman oopperataloissa ja orkestereiden solistina. Menestyksekkään uran rakentaminen ei ole itsestään selvää. Tarvitaan kovaa työtä, hyvät opettajat, oikeita ajoituksia ja ripaus onnea.
– Nykyisen taiteellisen johtajan tehtävän rinnalla haluan pitää yllä myös laulajan identiteettiäni. Se on minulle tärkeää.
Johtaja on mahdollistaja – ”Syvissä vesissä oppii nopeasti uimaan”
Kaiken kaikkiaan Lilli Paasikivi on ollut työssä Suomen Kansallisoopperassa 23 vuotta, joista ensimmäiset 16 vuotta solistina ja sen jälkeen taiteellisena johtajana. Rivistä on haasteellista nousta johtajaksi, mutta etuna on luonnollisesti se, että tuntee talon hyvin, sen vahvuudet ja ongelmakohdat.
– Siirtyminen laulusolistista budjettivastuulliseksi johtajaksi on ollut melkoinen polku. Syvissä vesissä oppii kyllä nopeasti uimaan.
– On äärimmäisen kiinnostavaa olla luotsaamassa monimutkaisia prosesseja ja vaikuttaa asioihin kokonaisvaltaisesti. Tarpeellisia päätöksiä pitää tehdä siinä hetkessä, niillä tiedoilla, joita on saatavissa. Johtajan pitää olla mahdollistaja ja edesauttaja. Päätöksillä pitää sujuvoittaa prosesseja eikä hidastaa niitä.
”Tässä talossa on niin paljon kauneutta ja koskettavuutta”
Oopperajohtaja muistuttaa, että he kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta monien muiden toimijoiden kanssa.
– Kansallisoopperan ja -baletin katsojamäärät ovat kuitenkin kasvaneet hyvin, käyttöaste on ollut alkukeväästä huikeat 98 prosenttia. Tästä näkökulmasta minua ei kyllä yhtään hävetä täällä kulmahuoneessa. Haluamme saavuttaa myös uutta yleisöä, Paasikivi sanoo painokkaasti.
Enkä kerro, että jouluna syntynyt lapsenlapseni on jo käynyt oopperan vauvatuokiossa, ja mikäli mummiinsa tulee, palaa monen monta kertaa.
– Haluan, että olemme täällä kaikkia suomalaisia varten. Jokaiselle asiakkaallemme löytyy ainutlaatuisia sisältöjä. Tässä talossa on niin paljon kauneutta ja koskettavuutta, koko ihmiselämänkirjo kuin kaleidoskoopissa.
– Parhaimmillaan taide-elämys voi olla hyvinkin henkistynyt kollektiivinen kokemus. Toukokuussa ensi-iltansa saanut Wagnerin ooppera Parsifal on hyvin spirituaalinen ooppera, jossa liikutaan isojen kysymysten äärellä.
Tunnetta niin, että saumat ratkeavat
Lilli Paasikivi kuvaa, miten oopperasta voi nauttia monella aistilla ja samaistua roolihahmojen tunteisiin. Lavastus, puvut, musiikki, teatteri ja tarina vievät mukanaan. Yhden oopperan valmistuminen on valtava palapeli.
– Johtotähtenä kaikessa tekemisessämme on korkea taiteellinen taso. Yhdessä esityksessä on mukana satoja ammattilaisia.
– Ihanin kiitos kaikesta tyytyväisten asiakkaiden lisäksi on elinvoimainen, toimiva ja tasokas työyhteisö, joka tekee ilta toisensa jälkeen hienoja esityksiä. Onnistunut esitys on kuin hyvin harjoitettu ”ihme”.
– Tässä talossa on tunnetta niin, että saumat välillä repeilevät. Taiteilijat suhtautuvat työhönsä suurella intohimolla, ja se on tekijöillensä elämäntapa. Kaikesta aistii, että ihmiset tekevät sitä, mitä rakastavat.
Voimaa perheestä ja pappilan puutarhasta
Oopperajohtaja toteaa, että työ ottaa juuri niin paljon kuin sille antaa.
– Joskus olen liian myöhään huomannut oman väsymiseni. On tärkeää myös ottaa välillä etäisyyttä.
Lilli Paasikivi kertoo saavansa voimia perheestään ja pappilan puutarhanhoidosta. Heillä on Kiskossa Varsinais-Suomessa vanha pappila toisena kotina. Takkatulen ääressä villasukkaa kutoessa oopperan kiemurat unohtuvat.
Kuitenkin lomallaankin hän järjestää konsertteja Kiskon kirkossa. Sydänkesän säveliä -festivaaleilla 29.6. ja 1.7. kirkkokonserteissa esiintyvät muun muassa Camilla Nylund, Lilli Paasikivi ja YL Alumni Singers. Lippuja myy Kisko-Seura.
Katsotaan elävää metsää
Lilli Paasikivi kuvaa itseään tavalliseksi seurakuntalaiseksi, jolle kirkko edustaa tarpeellista vastavoimaa ja jatkumoa yhteiskunnassa. Kirkon merkitys on tärkeä eri elämän vaiheissa, ja hän maksaakin mielellään kirkollisveronsa.
– Taiteilijana toivoisin jumalanpalveluksiin lisää vahvempaa elämyksellisyyttä. Itselleni eri vuodenaikojen jumalanpalvelukset, kirkkokonsertit ja passiot ovat hyviä tapoja pysähtyä ja hiljentyä. Olen herkimmilläni musiikin kautta.
– Sen sijaan jo pitkään vallinnut julkinen keskustelu naispappeudesta ja avioliitoista luo ulospäin mielikuvaa sisäisistä ristiriidoista ja tekee hallaa kirkolle. Erimielisyyksien sijaan toivoisin kuulevani vahvempaa yhtenäistä viestiä siitä, miten kirkko voisi tarjota vaihtoehtoja, olla tukena arjessa ja vastapainona vallitsevalle hektisyydelle ja lyhytjännitteisyydelle.
– Ristiriidat ovat kelottuneita puita, mutta katsotaan enemmän elävää metsää. Me tarvitsemme suvaitsevaista kirkkoa positiiviseksi vastavoimaksi kärjistyvässä maailmassa.
– Jokaiselle meistä tulee aika, jolloin holvikirkko on tärkeämpi kuin ostoskeskus, Lilli Paasikivi sanoo painokkaasti.
Kuva: Jukka Granström