Helsingin Kallion seurakuntaan kuuluva Liisa Berghäll, 66, vaikuttaa ensimmäistä kauttaan niin Helsingin seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa kuin myös oman seurakuntansa seurakuntaneuvostossa.
– En alkuun ollut kovin innokas lähtemään luottamustehtäviin, sillä en ole mikään varsinainen kokousihminen. Nyt ajatellen päätös oli kuitenkin hyvä, olen viihtynyt tehtävissäni, Berghäll toteaa.
Nykyisin eläkepäiviä viettävä Berghäll ammentaa ajatuksia Papua-Uudessa-Guineassa vietetyistä vuosikymmenistä. Hän työskenteli siellä Lähetysseuran lähettämänä raamatunkääntäjänä vuosina 1977–2009.
– Tuo aika oli erittäin antoisaa, sillä työympäristö oli todella kansainvälinen. Työssä kaikkein tärkeintä oli kuitenkin saada vietyä käännöstyöllä Jumalan sanaa eteenpäin.
Berghällin mieleen jäi ulkomaan vuosista monia koskettavia muistoja. Eräs mieleen painunut tapaus sattui hänen amerikkalaiselle työtovereilleen.
– Hän oli ollut lähetystyössä Etelä-Amerikassa, missä sissit kidnappasivat ja surmasivat hänen miehensä. Nainen oli Papua-Uuteen-Guineaan tullessaan kuitenkin jo perustanut uuden perheen.
– Hän kertoi eräänä päivänä elämäntarinansa paikallisessa kylässä. Kun hän sai samalla kuulla kyläläisten tienneen taannoisista tapahtumista ja rukoilleen hänen puolestaan jo silloin kun mies surmattiin, oli tunne todella koskettava, Berghäll huokaa.
Keskusteleva ote vaatii erilaisuuden huomioonottamista
Berghäll pitää seurakuntalaisten kuuntelemista ja avointa keskusteluilmapiiriä erittäin tärkeänä.
– On meidän luottamushenkilöiden tehtävä kuunnella ja viedä ajatuksia eteenpäin.
Kallion vaikuttaja antaa myös vihjeen luottamushenkilöille.
– Mielestäni luottamushenkilöiden olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan osallistua muuhunkin seurakunnan toimintaan kuin vain virallisiin kokouksiin. Näin seurakuntalaiset ja käytännön asiat tulevat huomattavasti tutummiksi.
Kallion seurakunnan henkeä Berghäll pitää hyvänä. Hän antaa asiasta isot kiitokset muun muassa kirkkoherra Teemu Laajasalolle.
– Hän on innostava ja tekee työtä täydestä sydämestään. Hän ottaa myös huomioon erilaiset ihmiset ja näkemyserot, mikä heijastuu kirkkoneuvostomme työhön. Meillä onkin aktiivinen ja keskusteleva ote asioihin, haluamme paneutua tehtäviimme huolella.
”Yhtymän kokoukset pitäisi johtaa jämäkämmin”
Yli kahdenkymmenen seurakunnan edustajista muodostuvaa seurakuntayhtymän kirkkovaltuustoa Berghäll pitää monien näkemysten kokonaisuutena. Hän kaipasi kuitenkin lisää jämäkkyyttä asioiden valmisteluun ja kokousten johtamiseen.
– Ne osa-alueet voisivat toimia paremmin. Kun vertaan asioiden valmistelua oman seurakuntamme työskentelyyn, on yhtymässä selkeästi kohennettavaa.
Tämän hetken ja tulevaisuuden suurimmat haasteet liittyvät Berghällin mukaan toimintakulttuurin muutokseen sekä menoihin varautumiseen.
– Yhtymän seurakunnissa on tällä hetkellä varsin hyvä taloustilanne, tulevaan on silti oltava valmiina. Erityisesti seurakuntalaisten tulo mukaan toimijoiksi olisi viimein otettava tosissaan.
Eräs vahvasti seurakuntayhtymässäkin puhuttanut asia on uusi avioliittolaki. Berghäll on perinteisellä kannalla.
– Kristillinen avioliitto on mielestäni miehen ja naisen välinen liitto. Uuteen avioliittolakiin liittyvistä asioista on ymmärrettävästi käyty paljon keskusteluja puolesta ja vastaan. Valtuustossa keskustelu on ollut kiivaampaa kuin omassa seurakunnassani, vaikka sielläkin on ollut näkemyseroja.
Henkilökohtainen tervetulotoivotus uusille seurakuntalaisille
Liisa Berghäll kuuli Jumalan kutsun 14-vuotiaana lähdettyään siskonsa kanssa seurakuntanuorten toimintaan. Sitä ennen hän ajatteli uskonasioiden olevan ”vanhojen ihmisten juttu”.
– Ajattelin uskon kuvioille olevan aikaa sitten joskus vanhempana. Tunsin kuitenkin seurakuntanuorten parissa, että Jumalalla on minulle asiaa. Usko ja luottamus Jumalaan ovat kulkeneet mukanani siitä lähtien.
Berghäll toteuttaa uskoaan seurakunnan vapaaehtoistehtävissä. Hän on mukana muun muassa messuavustajana sekä kirkkopäivystäjänä Kallion kirkossa.
– Osallistun myös uusien seurakuntalaisten tervetulleeksi toivottamiseen. Kun henkilö muuttaa seurakunnan alueelle, soitamme hänelle. Jos hänelle sopii, tapaamme kasvokkain. Viemme samalla kangaskassiin pakatun seurakunnan tervehdyksen.
– Toiminta on ollut erittäin antoisaa. Ihmiset ovat olleet aidosti ilahtuneita seurakunnan huomioidessa heitä. Tämä on tuonut myös minulle hyvän mielen, Berghäll hymyilee.
Kuva: Liisa Berghällin kotialbumi