Lauloi ennen enkelikuorossa – variksen tuntevat kaikki, vai tuntevatko?

Varis viihtyy ihmisasutuksen lähistöllä. Kuvan lintu askartelee hautakiven päällä. Kuva: Olli Seppälä

Miljoonahsade-yhtyeen hitti 1980-luvun lopulla oli nimeltään Marraskuu. Heikki Salon sanoituksessa kuvaillaan syksyn ankeutta: Yli taivaan päivät niin kuin varisparvi raahautuu.

Hyvä kielikuva, vaikka minusta varisparvi kiirehtii, ei raahaudu.

Varikset ovat ihmisten seurassa läpi vuoden, vaikka osa kannasta muuttaa loka-marraskuussa. Varis viihtyy ihmisasutuksen lähistöllä.

Musta-harmaa varis (Corvus corone cornix) lienee yksi helpoiten tunnistettava lintumme. Tosin jo pienen matkan päästä tai lennossa sen voi helposti sekoittaa naakkaan, korpiin tai mustavarikseen.

Keski-Euroopassa tavattava variksen nimirotu (Corvus corone corone) on väriltään kokonaan musta. Suomessa sitä kutsutaan nimellä nokivaris.

Kansanperinteessä varis ja korppi usein samastetaan toisiinsa. Niitä on pidetty kuoleman ja pahojen asioiden ennelintuina, mutta myös viisaina neuvonantajina.

JOULUUN LIITTYY vähemmän tunnettu tarina. Nimittäin, kun hyvä Jumala loi maailman, ensimmäisenä hän loi enkelit taivaaseen. Osa enkeleistä lankesi ja päätyi henkimaailman onkaloihin. Sitten luomisvuorossa oli kaikki muu maailmaan kuuluva.

Mutta koska Jumala piti enkelistään, hän jätti niille yhden eläimen kaveriksi, variksen. Se oli alun perin väriltään valkoinen, kuten siivekkäät serkkunsa.

Valkoiset varikset olivat enkelien kavereita.

Kun hyvä Jumala päätti antaa poikansa syntyä ihmiseksi, oli paikalla taivaallinen sotaväki ja enkelten kuoro. Kuorossa lauloi mukana vahvistuksena valkoisia variksia, sillä niillä oli tuohon aikaan kaunis lauluääni.

Joulun jälkeen kuorossa laulaneet varikset alkoivat pitää itseään enkelten veroisina, lauluääneltään jopa niitä parempana. Varikset alkoivat hakeutua hyvän Jumalamme suosioon ja ryhtyivät viekkaasti imartelemaan häntä.

– Mitä ihmettä, varikset. Te käyttäydytte samalla tavalla kuin aikojen alussa langenneet enkelit, Jumala jyrisi.

Rangaistukseksi hän karkotti varikset asumaan maan päälle.

– Samalla muutan sulkienne ja höyhentenne värin mustaksi ja harmaaksi.

Samalla varisten taivaallinen lauluääni muuttui maalliseksi raakkunaksi.

Tarkkakorvainen voi kuitenkin joulun tienoilla kuulla variksen äänessä ikään kuin etäisen häivähdyksen ensimmäisen joulun tunnelmista.

Rukous

Jumala, sinun ääneesi

kuin variksen raakkuna
korvissani.

Se tuottaa iloa
kaamoksen keskellä.

Tiedän, että elämä voittaa,

tunnen, että valo voittaa,

uskon, että rakkaus voittaa.

Aamen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Etsikää sitä, mikä on yhteistä”: Nasima Razmyarin perheen tarina on esimerkki halusta kotoutua – silti hän on joidenkin silmissä ikuinen maahanmuuttaja
Seuraava artikkeliSuntio ja kirkko: Ericssonin kännykkätehtaalta Linköpingin hautausmaalle ja Vårdnäsin kirkkoon

Ei näytettäviä viestejä