Vantaan Viertolan koulussa kuudesluokkalainen poika ampui viime viikon tiistaina käsihaseella kolmea luokkatoveriaan. Uhreista yksi kuoli heti ja kaksi loukkaantui hengenvaarallisesti.

Niin tekijä kuin uhritkin olivat vain 12-vuotiaita. Se aiheutti tyrmistystä ja surua läpi yhteiskunnan.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kuuli iskusta tiistaihaamuna kokoustauolla heti ensimmäisten mediatietojen tultua julki. Nuorisorikollisuudesta väitöskirjansa tehnyt Pekkarinen järkyttyi, mutta ei varsinaisesti yllättynyt.

– Meillä kouluiskuja on ollut asukasmäärään suhteutettuna enemmän kuin muissa maissa. Valitettavasti Suomessa niin aikuiset kuin lapset tekevät myös tällaisia spektaakkelimaisia väkivallantekoja, hän sanoo.

Edes tekijän nuori ikä ei hämmästyttänyt Pekkarista. Yhdysvaltojen tuhannesta vuoden 1970 jälkeen tehdystä kouluiskusta noin 50:ssä tekijä ollut 12-vuotias tai nuorempi.

PEKKARINEN ON OLLUT kysytty asiantuntija mediassa Vantaan iskun jälkeen. Hän on yrittänyt kiinnittää huomiota lasten vertaisväkivallan lisääntymiseen jo paljon sitä ennen.

Vuonna 2022 Keskusrikospoliisin selvitys osoitti, että alaikäisten väkivaltarikoksista epäiltyjen määrä on ollut kasvussa vuodesta 2015 lähtien. Erityisesti ovat lisääntyneet alle 15-vuotiaiden rikosepäilyt.

Osin kyse on siitä, että aiempaa isompi osa rikoksista tulee poliisin tietoon. Tilastoissa näkyy lakimuutos, joka madalsi ilmoituskynnystä vuonna 2014.

Samalla kuitenkin myös tekojen luonne on raaistunut. Sitä lakimuutos ei selitä.

Nykyään lasten ja nuorten väkivallanteoille tyypillistä on uhrin nöyryyttäminen ja väkivallan jatkaminen vielä, kun uhri on puolustuskyvytön.

Pahoinpitelyjä myös kuvataan, ja videoita niistä levitetään sosiaalisessa mediassa.

– Kuvaaminen on yhteydessä teon raakuuteen. Pyritään mahdollisimman näyttävään tekotapaan.

Videoiden levittäminen sosiaalisessa mediassa on uhrille nöyryyttävää.

– Niille irvaillaan ja niistä tykätään. Jokainen voi kuvitella, kuinka traumatisoivaa se on.

Samalla väkivallan näkemiselle altistuu iso joukko muita lapsia. Pekkarisen mukaan psykologiset tutkimukset osoittavat, että väkivallan katsominen madaltaa joidenkin lasten kynnystä käyttää väkivaltaa.

– On lapsia, jotka turtuvat väkivallan näkemiseen. Se heikentää mekanismeja, jotka normaalisti estävät väkivaltaista käytöstä, hän sanoo.

– Siksi meillä on elokuvissa ja peleissä ikärajat.

LAPSIIN KOHDISTUVAA väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussapito ja levittäminen on laillista, ellei kyse ole erityisen raa’asta väkivallasta. Sellaisena on pidetty kiduttamisen tai tappamisen kuvaamista.

– Kuvamateriaalia törkeästä pahoinpitelystä on aivan laillista pitää hallussa ja levittää, jos uhri ei ole tunnistettavissa.

Pekkarinen on tehnyt oikeusministeriölle aloitteen kriminalisoinnista, mutta se ei edennyt. Hänen on vaikea ymmärtää miksi.

– Kriminalisoinnilla ei välttämättä ole niin isoa vaikutusta kuin toivoisi. Se olisi kutenkin selkeä signaali, että tämä ei ole ok.

Lasten ja nuorten maailma ei toimi irrallaan aikuisten maailmasta. Valtaosa somenkin väkivaltaisesta materiaalista on aikuisten tuottamaa.

Pekkarisen mielestä myös viihteessä ihannoidaan väkivaltaa.

– Olen todella pettynyt siihen, miten huumerikollisista tehdään reality-ohjelmia. Heidät esitetään ikään kuin sankareita, vaikka he ovat kylväneet kuolemaa ja hankkineet rahansa toisten riippuvuussairauksia hyödyntämällä.

– Aiemmin rikollista elämäntapaa halveksittiin. Nyt siitä tehdään kirjoja, telkkariohjelmia ja podcasteja. Ihmettelisin, jos tällaisella mielenmaisella ei olisi vaikutusta lapsiin ja nuoriin.

Vaikutus näkyy Pekkarisen mukaan väkivaltaa ihannoivissa nuorten alakulttuureissa. Väkivaltaiset alakulttuurit eivät ole uusi ilmiö, mutta moottoripyörä- tai skinijengit eivät ehkä näyttäneet yhtä houkuttelevilta kuin rikollisten leveää elämää imitoiva roadman-kulttuuri.

– On hienoja autoja, kauniita koruja ja bling-blingiä. Kukapa sellaista ei haluaisi? Lapset ja nuoret ovat hämillään ja toisaalta ihastuksissaan.

VÄKIVALLAN JUURISYITÄ on etsitty myös nuorten henkisestä pahoinvoinnista. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olivat kasvussa jo 2010-luvulla, ja korona-ajan eristystoimet heikensivät tilannetta entisestään niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa.

Pekkarinen uskoo, että ilmiöt linkittyvät toisiinsa. Väkivaltainen käytös ei kuitenkaan ole lisääntynyt samaan tapaan kaikissa länsimaissa.

– Suomessa väkivalta on perinteisesti ollut yleisempää kuin muualla. Meillä on kulttuurissa taipumus oireilla pahaa oloa itsehtuhoisesti ja tuhoamalla muita.

Hän toteaa, että myös lasten ja nuorten itsemurhayritykset, viiltely ja syömishäiriöt ovat lisääntyneet.

Väkivallan torjumista vaikeuttaa se, että uhri kokee usein häpeää ja toisaalta pelkoa yksin jäämisestä. Sama ilmiö pätee lähisuhdeväkivaltaan. Lapset ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja puolisot toisiaan kohtaan – silloinkin kun tulevat kaltoinkohdelluksi.

Pekkarinen kertoo ihmetelleensä aiemmin lastensuojelutyössä sitä, miten vähän väkivalta näkyi huostaanottohakemuksissa. Niin uhrien kuin auttajienkin on helpompaa ohittaa se.

Hiljaisuus kuitenkin mahdollistaa väkivallan jatkumisen. Nuorisotutkija Tomi Kiilakoski totesi Jokelan kouluampumista koskevassa tutkimuksessaan, että nuorten välisen hiljaisuuden koodin murtaminen olisi keskeistä tragedioiden ehkäisemiseksi.

– Pitäisi huolehtia siitä, että koulussa on pysyviä aikuisia, joihin lapset ja nuoret voivat luottaa ja joille he uskaltavat puhua myös nuorten välisistä asioista, Pekkarinen sanoo.

Aikuisten rikollisten maailmasta lapset ovat kopioineet paitsi tyyliä myös tapoja, kuten ”vasikoille” kostamisen. Se estää puhumisen. Lisäksi se synnyttää syvenevää väkivallan kierrettä.

– Koko ajan hurjemmalla tavalla kostetaan kuviteltuja tai todellisia vääryyden kokemuksia.

Koston elementti on läsnä myös kouluiskuissa. Usein tekijät oikeuttavat iskua voimakkaalla ulkohpuoleisuuden kokemuksella tai muulla kaltoinkohtelulla. Vantaan kouluampumisenkin tekijä on kuulusteluissa kertonut kokeneensa kiusaamista.

Pekkarisen mielestä tähän tarinaan ei pidä muiden lähteä mukaan.

– On hyvin haitallista, jos nyt ryhdytään ajattelemaan, että uhrit saivat ikään kuin ansionsa mukaan. Edes kiusaaminen, joka sekin on väkivaltaa, ei oikeuta minkäänlaisen väkivallan käyttöä, Pekkarinen sanoo.

KAIKKEIN PARASTA TYÖTÄ väkivallan torjumiseksi olisi Elina Pekkarisen mielestä panostaa vanhempien jaksamiseen ja kasvatuskykyyn.

Parhaiten vanhempia voidaan Pekkarisen mukaan tukea universaalien palvelujen kuten neuvolajärjestelmän kautta sekä takaamalla perheille hyvä elinolot ja naapurustot.

– Tarvitsemme varhaista vanhemmuuden tukea. Ei vain pienten lasten kanssa vaan myös myöhemmin teini-ikäisten kanssa. Se ehkäisisi isompia ongelmia. Toivoisin myös laajempaa kasvatusvastuun jakamista aikuisten kesken: että huomaisimme myös läheisten ja naapureiden lapset.

Pekkarinen huomauttaa, että kouluissa on jo oppilashuollon ammattilaisia: terveydenhoitajia, kuraattoreita, psykologeja ja lääkäreitä. Järjestelmä kuitenkin vuotaa. Ammattilaisista on pulaa, ja lakisääteisiä ikäkausitarkastuksia jää tekemättä.

– Nyt on halua keventää opiskeluterveydenhuoltoa. Se on juuri sitä tärkeää perusrakennetta, jonka kautta voimme tukea lapsia ja nuoria.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä