Kotimaa24 kysyi 11.9. Lapuan piispa Simo Peuralta, kysyykö hän pappiskandidaateilta sateenkaariparien vihkimisestä ja siunaamisesta ja vaikuttaako vastaus siihen, saavatko nämä vihkimyksen vai eivät.
Peura sanoi, ettei yksittäinen kysymys ja siihen saatu vastaus vaikuta vihkimiseen. Lue Peuran vastaus täältä.
Kotimaa24 kysyi asiaa myös kaikilta muilta hiippakuntien piispoilta.
”Jokainen keskustelu on yksilöllinen ja luottamuksellinen”
Arkkipiispa Tapio Luoma vastasi, ettei hänellä ole vielä kokemusta pappisvihkimyshaastatteluista Turun tuomiokapitulissa.
– Espoon tuomiokapitulissa olen kysynyt keskusteluissa pappisvihkimystä anoneilta, aikovatko he vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pariskuntia kirkon voimassa olevan käytännön vastaisesti. Kysymys liittyy laajempaan kokonaisuuteen, jossa pohditaan papin suhdetta kirkkoonsa. Ajattelen, ettei ole hyvä, jos papin toiminta tai piispan reaktio tulee myöhemmin toiselle yllätyksenä.
Luoma korostaa, että jos tähän yksittäiseen kysymykseen vastaa myöntävästi, tie pappeuteen ei katkeaisi siihen vaan kyse on paljon laajemman kokonaiskuvan saamisesta.
– Pappiskutsumus on minusta iso asia, ja piispana haluan suhtautua siihen vakavissani ja arvostavasti. Jokainen keskustelu on yksilöllinen ja luottamuksellinen.
Turun piispa Kaarlo Kalliala sanoo, että keskustelut mahdollisesti papiksi vihittävän kanssa painottuvat kristillisen uskon ydinsisältöihin eivätkä niinkään kirkon järjestykseen tai vastaavaan.
– Tämä yksittäinen kysymys ei ole noussut esille.
Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström sanoo, ettei kysy vihkimisasiasta erikseen jokaiselta.
– Mutta otan asian esille muitten esimerkkien joukossa, kun yhdessä tulevien pappien kanssa pohdin, missä raja käy yhtäältä virkaan kuuluvaan julistamisen ja opetuksen ja toisaalta henkilökohtaisen vaikuttamistyön välillä. Sääntöjä voi yrittää muuttaa, mutta niiden ollessa voimassa niitä pitää seurata.
Vikström sanoo myös korostavansa, että julistamiseen ei pidä sekoittaa polemiikkia, ei poliittisissa eikä teologisissa kiistakysymyksissä.
”Me piispat haluamme hyviä pappeja”
Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanoo, että papiksi vihkimistä hakevan soveltuvuuden arviointi on monivaiheinen prosessi ja että piispan ja hakijan keskustelu on vain yksi osa sitä.
– Ainakin minä lähden hakijan oman elämäntilanteen ja toiveiden kuuntelemisesta. Siksi vierastan ajatusta tällaisten rotanloukkukysymysten virittämisestä. Me piispat haluamme hyviä pappeja. Haluamme, että vihkimystä hakeva onnistuu, emme sitä, että hän jää litskuun.
Jolkonen tähdentää, että pappi lupaa vihkimyksessä pysyä kirkon tunnustuksessa ja noudattaa kirkon järjestystä.
– Kirkon järjestyksen mukaan papin erityisenä tehtävänä sakramenttien ja kirkollisten toimitusten hoitaminen. Siksi on aivan järkevää keskustella esimerkiksi siitä, millaisia käsityksiä vihkimystä hakevalla on ehtoollisesta, kasteesta tai avioliittoon vihkimisestä ja sitoutuuko hän kirkon tunnustukseen ja järjestykseen. Sehän se vasta uutinen olisi, jos tällaiset asiat olisivat piispalle ja tuomiokapitulille yhdentekeviä.
Jolkkonen viittaa myös Kotimaa24 uutisessa piispa Simo Peuralle tehtyyn kysymykseen, jonka taustalla on pappiskandidaatin nimiin menevä arvio piispan kanssa käydystä keskustelusta.
– Papin erityisiin tehtäviin kuuluu myös rippi ja sielunhoito. Jos vihkimystä hakeva alkaa levittää luottamuksellisista keskusteluista omaa versiotaan ulkopuolisille, on hyvä kysyä, millaisen kuvan hän antaa edellytyksistään hoitaa rippiin ja sielunhoitoon liittyviä tehtäviä.
Tampereen tuomiokapitulissa käydään papiksi aikovan kanssa kaksi haastattelua vähintään kolmen hengen voimin. Piispa Matti Repo perustelee käytäntöä sillä, että näin hakijan soveltuvuudesta muodostuu useamman henkilön arvioima kokonaiskuva.
– Minulla ei ole mitään valmista kysymyspatteria, jonka itse kävisin läpi, vaan keskustelu on vapaamuotoinen ja tuo esiin monia asioita hakijasta ja hänen näkemyksistään. Sen jälkeen kapitulissa päätetään ordinaatiovalmennukseen [pappisvihkimysvalmennukseen] ottamisesta. En muista juuri tuota kysyneeni, en myöskään, että kukaan olisi juuri tuota halunnut itsestään tuoda esiin.
Repo sanoo, että viimeistään ordinaatiovalmennuksessa papiksi tahtova ymmärtää viran merkitsevän sitoutumista kirkon uskoon ja järjestykseen.
Häkkinen: Pappeus ei ole yksilön itsensä toteuttamista tai sooloilua varten
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen sanoo, että pappi sitoutuu vihkimyksessä pysymään kirkon tunnustuksessa ja noudattamaan kirkon järjestystä.
– Myös normaaleihin työelämän pelisääntöihin kuuluu lojaalisuus työnantajalle ja esimiehen ohjeille. Siksi osana keskustelua otan esille myös samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen. Minusta tässä ei ole mitään erikoista tai sellaista syytä, miksei sitä voisi kysyä yhtä hyvin kuin muitakin vastaavan tapaisia kysymyksiä.
Häkkinen sanoo tuovana keskustelussa esille, ettei pappeus ole yksilön itsensä toteuttamista tai sooloilua vaan kirkon palvelemista varten.
– Kenelläkään ei ole pappisvirkaan subjektiivista oikeutta. Pappisvihkimys perustuu aina monipuoliseen kokonaisarviointiin.
Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo, ettei hänellä ole pysyvää kysymyslistaa pappiskandidaateille.
– Jokainen keskustelu on yksilöllinen, erityinen ja luottamuksellinen. Keskustelulla on iso merkitys siinä, eteneekö prosessi.
Oulun piispa Samuel Salmi vastasi Kotimaa24:n kysymykseen, että hänellä ei enää ole pappisvihkimyksiä eläkkeelle siirtymisen vuoksi.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös
Luterilaiset papit vihkineet tai siunanneet yli sata sateenkaariparia
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.