
Suomessa 1900-luvun taitteessa rakennettujen kirkkojen arkkitehtien joukosta erottuu yksi nimi. Kaikista 1890–1910-luvuilla valmistuneista kirkoista lähes joka toisen on suunnitellut Josef Stenbäck (1854–1929).
Kaikkiaan Stenbäck suunnitteli 35 toteutunutta kirkkoa. Häntä onkin usein kutsuttu Suomessa tuotteliaimmaksi kirkkoarkkitehdiksi. Tämän tittelin hän saanee myös pitää. 2000-luvulla uusien kirkkojen rakennustahti on nimittäin ollut siinä määrin verkkainen, että nykyarkkitehtien lienee lähes mahdoton yltää samaan.
Stenbäck syntyi Alavudelle pappilan pojaksi. Sisarussarjassa kasvoi muitakin merkkihenkilöitä, joista tunnetuimpia lienevät sukunimensä suomentaneet fennomaanit Lauri Kivekäs ja Konrad Kivekäs. Isä Karl Stenbäck työskenteli Alavuden kirkkoherrana, ja setä Lars Stenbäck puolestaan tunnetaan sanoittamistaan virsistä. Nykyään Alavudella on Stenbäckien kunniaksi muistomerkki.
ARKKITEHDIKSI JOSEF Stenbäck valmistui Helsingin Polyteknillisestä opistosta 1877 ja opiskeli sen jälkeen myös Saksassa.
Jo varhain Stenbäck erikoistui kirkkojen suunnitteluun. Erikoistumisen lisäksi tuotteliaan uran taustalla oli ahkera kaupparatsun työ. Kun jossain tuli kirkolle tarve, ilmestyi Stenbäck äkkiä paikalle. Hän otti mielellään hoitaakseen paitsi kirkon suunnittelun myös urakoinnin.
Kun esimerkiksi Euran seurakunta 1894 pyysi Stenbäckiltä apua arkkitehtuurikilpailun järjestämiseen, onnistui tämä vakuuttamaan seurakunnan kilpailun haitoista. Ja niin työ luvattiin hänelle.
Kun taas Alahärmässä katontervaajan tupakka sytytti puukirkon tuleen 1898, toi posti pian Stenbäckiltä kirjeen. Siinä hän ilmoitti, että voisi poiketa paikalla matkallaan pohjoiseen ja auttaa uuden kirkon suunnittelussa. Ensimmäinen käynti olisi ilmainen.
Samana vuonna Stenbäck painatti omakustanteena teoksen Kirkkojen rakentaminen (1898), jota hän auliisti jakoi seurakunnille. Se toimi paitsi oppaana myös markkinointimateriaalina.
Stenbäckin viimeisiin töihin kuulunut Kauhavan kirkko alkoi vajota jo ennen vihkiäisiä.
STENBÄCKIT TUNNISTAA heti. Niin väitetään, ja puhutaan jopa stenbäckiläisestä tyylistä. Sillä viitataan erityisesti kansallisromanttisiin luonnonkivikirkkoihin. Vaikka Stenbäck suunnitteli kirkkoja myös tiilestä ja puusta, luonnonkivestä tuli hänen tavaramerkkinsä.
Kivikirkkojen suunnittelu alkoi usein siitä, että Stenbäck etsi kirkon tulevan rakennuspaikan lähistöltä sopivaa kiviainesta. Piirrokset hän loi tarjolla olevan kivilaadun ehdoilla.
Stenbäckin perusteet luonnonkiven käytölle olivat moninaiset: ”Niihin rakennuksiin, jotka vertauskuvallisesti liittyvät kristilliseen kulttiin, tulisi valita pysyväinen rakennusaine ja puuta saisi niin ollen käyttää ainoastaan sisustukseen ja kattorakenteisiin”, Stenbäck lausui 1885 pitämässään puheessa.
Kivirakentamista hän perusteli myös sen hinnalla. Stenbäck tuotti seurakunnille laskelmia, joiden mukaan kivikirkko tulisi lopulta puukirkkoa edullisemmaksi. Kivikirkon keski-iäksi hän tosin oletti huimat 450 vuotta.
Stenbäckin työhön perehtynyt taidehistorioitsija Sixten Ringbom (1935–1992) on jakanut Stenbäckin uran tyylillisesti kahteen vaiheeseen. Kansallisromanttisia kirkkoja seurasi epäyhtenäinen ”idyllisen jugendin” vaihe.
Neljällä vuosikymmenellä työskennellyt Stenbäck seurasi aikaansa, mutta 1920-luvun klassisismiin hän ei enää taipunut. Ringhbomin arvion mukaan Stenbäckin myöhäistuotanto olikin arkkitehtuuriltaan ”auttamattoman jälkijättöistä”.
Aikalaiskollegat eivät hekään aina arvostaneet Stenbäckin työtapaa tai tyyliä. Arkkitehti Carolus Lindberg arvosteli sitä, että kirkkojen rakennustehtävät oli etenkin maaseudulla varattu suoraan Stenbäckille ja myöhemmin Ilmari Launikselle. Kilpailun puutteen Lindberg pelkäsi madaltavan arkkitehtuurin tasoa.
Aivan aiheeton moite ei ehkä ollut. Stenbäckin viimeisiin töihin kuulunut Kauhavan kirkko alkoi vajota jo ennen vihkiäisiä.
Nykyään Stenbäckin kirkkoja kuitenkin arvostetaan: vuonna 2015 Radio Dein äänestyksessä Suomen kauneimmaksi kirkoksi äänestettiin Stenbäckin suunnittelema Alahärmän kirkko.
Kirjallisuutta: Sixten Ringbom: Josef Stenbäck ja kansallinen kiviromantiikka. Teoksessa Taidehistoriallisia tutkimuksia 6. Taidehistorian seura 1982; Hilda Järvinen: Kirkkosalin muutos ja alkuperäisyyden säilyminen sadan vuoden aikana. Tapaustutkimus arkkitehti Josef Stenbäckin 1913 valmistuneesta Hartolan kirkosta. Taidehistorian maisterintutkielma. Jyväskylän yliopisto 2021.
Lue lisää kirkkoarkkitehdeistä:
Kirkko kuin satulinna, mutta Lars Sonck kiersi tekeleensä kaukaa
Ilmoita asiavirheestä
