Katolisen kirkon papeilta vaadittava selibaatti puhututtaa ja jakaa katolista maailmaa. Tasaisin väliajoin katolisen kirkon selibaattisääntö nousee keskustelun kohteeksi myös Suomessa, ja esimerkiksi Helsingin Sanomissa julkaistiin 11.11. kolumni, missä selibaattikeskustelua kutsutaan ”ongelmaksi, jota ummehtuneisiin periaatteisiinsa juuttunut katolinen kirkko ei pysty ratkaisemaan”.
Viime aikoina maailmanuutisiksi ovat nousseet esimerkiksi Antwerpenin piispan Johan Bonnyn kirjoittama pastoraalikirje, jossa Bonny toivoo voivansa vihkiä naimisissa olevia miehiä papeiksi vuoteen 2028 mennessä. Bonnyn syyt ovat eri toten käytännöllisiä. Hänen näkemykseensä on vaikuttanut erityisesti pappispula.
Myös Vatikaanin uskonopin viraston apulaissihteeri, Maltan arkkipiispa Charles Scicluna on ilmoittanut halustaan muuttaa pappien selibaattivaatimusta. Sciclunan mukaan kirkko on menettänyt monia hyviä pappeja selibaattivaatimuksensa vuoksi.
Kotimaa kysyi katoliseen kirkkoon perehtyneeltä vanhemmalta yliopistonlehtorilta ja kirkkohistorian dosentti Mikko Ketolalta, missä keskustelu selibaatista menee nyt.
KETOLAN MUKAAN selibaatista on keskusteltu katolisen kirkon piirissä jo pitkään, viimeistään Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta 1962-1965 alkaen.
– Aika ajoin keskustelu kiihtyy. Yksi tällainen keskustelupiikki tapahtui jo Johannes Paavali II:sen aikaan.
Ketola arvelee, että paavi Franciscuksen aikaan keskustelu lähti uudelleen äitymään.
– Se oli luonnollista, sillä Franciscuksen oletettiin ajattelevan vapaamielisemmin, ei liberaalimmin, mutta vapaamielisemmin.
Franciscuksen aikaan järjestettiin esimerkiksi Amazonin aluetta koskeva erikoissynodi. Koska Amazonin alueella katolinen kirkko on kärsinyt jatkuvasti pappispulasta, pohti synodi, voitaisiinko alueella poikkeuksellisesti vihkiä papeiksi myös naimisissa olevia miehiä. Ketola kuitenkin korostaa, ettei paavinistuin suositellut tällaista.
– Oma merkityksensä oli toki sillä, että paavi tunnusti tällaisen debatin olemassaolon. Keskustelut eivät kuitenkaan Franciscuksen aikana johtaneet mihinkään varsinaiseen.
Keskustelua pitävät yllä yksittäisten teologian ja aktiivien lisäksi muutamat maallikkojärjestöt, varsinkin Yhdysvalloissa ja Saksassa. Samat järjestöt ovat aktiivisesti nostaneet esille kysymyksiä myös esimerkiksi avioliitosta ja homoseksuaalien asemasta katolisessa kirkossa.
Ketola kertoo, että selibaattia on vastustettu viime vuosikymmeninä myös hyväksikäyttötapausten takia. Selibaatti on kriitikoiden mielestä vaikuttanut hyväksikäyttötapausten taustalla.
Paavi voisi periaatteessa päättää tällaisesta asiasta ihan yksinkin, mutta se tuskin olisi järkevää.
KÄÄNNETTÄ SIIHEN, että selibaatista luovuttaisiin, ei ole Ketolan mukaan heti näkyvillä.
– Tarvitaan radikaaleja muutoksia, että tulevaisuus näyttäisi tämän suhteen toiselta.
Ketola kuitenkin muistuttaa, että katolisen kirkon sisällä on naimisissa olevia pappeja.
– Ei niinkään roomalaiskatolisen, mutta kreikkalaiskatolisen kirkon piirissä. Se on kuitenkin osa globaalia katolista yhteisöä.
Lisäksi on esimerkiksi anglikaanisesta kirkosta roomalaiskatoliseen kirkkoon siirtyneitä pappeja, jotka ovat kirkkoon siirtyessään olleet naimisissa. Avioliiton purkamista ei ole vaadittu.
Mahdollisia sala-avioliittoja, joita populaarikulttuurissa on kuvattu halki vuossatojen, löytyy tietenkin myös. Niiden määrää Ketola ei uskalla lähteä arvioimaan.
– On mahdotonta sanoa, kuinka paljon tällaisia järjestelyjä ja kulissien takaisia suhteita maailmassa on.
Ketola kertoo, että paavi Leo XIV ei ole ottanut asiaan suurempaa kantaa.
– Paavi voisi periaatteessa päättää tällaisesta asiasta ihan yksinkin, mutta se tuskin olisi järkevää. Paavin on haisteltava ilmaa ja tarkasteltava ympäristön näkemyksiä. Aika tuskin on vielä kypsä.
Ketolan mukaan perinteisin epäilys selibaatin purkamista vastaan on se, että naimisissa oleva pappi ei voisi samalla tavoin omistautua seurakunnalleen.
– Tässä on havaittavissa myös kulttuurillisia rajoja. Länsimaissa kannatusta selibaatista luopumiselle löytyy, mutta esimerkiksi Afrikassa tähän kysymykseen suhtaudutaan melko konservatiivisesti.
Ilmoita asiavirheestä

