”Kristitty ei voi olla konservatiivi mutta ei myöskään liberaali, ainakaan jos edellinen tarkoittaa jumiutumista menneeseen ja jälkimmäinen tradition halveksimista”, kirjoittaa piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen
Suomen Kuvalehden Rajalla-blogissa.
Komulainen kertoo havahtuneensa suomalaisten kirkkopoliittisten rintamalinjojen keinotekoisuuteen opiskeltuaan teologiaa Intiassa: ”Havaitsin tuolloin, että useimpien opiskelijatoverieni ajatusmaailmaa oli vaikea karsinoida suomalaisiin lokeroihin.”
”Perehdyttyäni sittemmin globaaliin kristinuskoon kirjojen ja matkojenkin kautta, vaikutelmani on vain kirkastunut. Ensinnäkin kristinusko on niin moninainen ja monivivahteinen ilmiö, että oman näkökulman esittäminen ”kristillisenä” typistää ja jopa vääristää todellisuutta”, Komulainen kirjoittaa.
Komulaisen mielestä kristinuskon dynamiikkaa, joka toteutuu erilaisissa ympäristöissä, on vaikea luokitella.
”Liberaalit ja konservatiivit piirteet lomittuvat toisiinsa, eivätkä paikannu suomalaisen kirkkopolitiikan vanhentuneelle kartastolle.”
Tästä esimerkkinä Komulainen pitää paavi Franciscusta ja tämän toimintaa.
Lue Rajalla-blogista Miksi puhe liberaaleista ja konservatiiveista on niin eilispäivää