Kaunokirjoitus on siirtymässä valmisteilla olevan peruskoulujen opetussuunnitelman mukaan historiaan vuonna 2016. Jatkossa opetettaisiin vain tekstauskirjaimia. Tunnettu historiantutkija, professori emeritus Matti Klinge puolustaa kaunokirjoitusta. Ensinnä hän painottaa, miten selvän ja kauniin kaunokirjoituksen ja käsialan merkitys on suuri.
– On tekstin vastaanottajalle tärkeää, että kirjoitus on kaunista ja helposti luettavaa. Kun kirjoitetaan, se myös luetaan. Täytyy ajatella lukijaa.
Hän muistuttaa, että kaunokirjoitus juontuu kreikan sanasta kalligrafia. Kalligrafia puolestaan tulee sanoista kallos eli kauneus ja grafein eli kirjoittaa.
Klinge katsoo, että kaunokirjoituksella on myös luonnekasvatusmerkitys.
– Se pakottaa kiinnittämään huomiota huolellisuuteen ja esteettisyyteen. Samalla käsin kirjoittaminen täsmentää ajattelua, koska siinä ei mennä liian nopeasi eteenpäin.
– Tietysti tekstaus myös välittää näitä tavoitteita, joita tässä äsken kuvailin.
Matti Klinge muistelee, miten hänen nuoruudessaan kaunokirjoituksessa kirjoitettiin kokonainen sana kerrallaan nostamatta kynää.
– Hallitsen tämän asian, sehän ei tekstauksella onnistu.
Paitsi estetiikkaan, koko sanan kirjoittaminen on liittynyt myös mustekynän käyttöön. Kun kynää ei nosteta kesken sanan, muste ei sotke paperia.
Klinge jättäisi kaunokirjoituksen perusopetukseen, mutta sanoo myös, ettei pidä asiaa varsinaisesti taistelun arvoisena.
Kyse suuresta kulttuurimurroksesta
Muun muassa teologiassa opiskellaan vanhoja kirjoitustyylejä, jotta teologit voivat lähestyä erilaisia lähdeaineistoja. Näitä ovat esimerkiksi vanhat kirkonkirjat. On siis mahdollista, että myös kaunokirjoitus siirtyy parin vuosikymmenen päästä näille kursseille opiskeltavaksi.
– Kyllä minulla itselläni on ihan nostalgiaa vanhaan kirjoitustyyliin eli että on opeteltu tällainen sujuva kaunokirjoitustyyli. En henkilökohtaisesti pidä oikein onnistuneena, että siitä luovuttaisiin perusopetuksessa. Kaunokirjoitus on rullaavaa. Toki sekin on sellaista, joka on kehittynyt ja kehittyy aina, Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Matti Kotiranta sanoo.
Hänkin yhtyy Klingen arvioon eli pakolla kaunokirjoitusformaattia ei pidä peruskoulussa ylläpitää. Esteettistä ja ajatuksia kehittävää kaunokirjoitus on myös Kotirannan mielestä.
– Kun kirjoitetaan käsin, se siirtyy ajattelun osaksi, hän näkee.
– Nämähän ovat hyvin sensitiivisiä asioita. Minun ikäpolvelle kaunokirjoitus on ehkä vähän jossain määrin herkempi asia kuin nykynuorille, jotka käyttävät paljon sähköisiä välineitä. Kyse on aika suuresta kulttuurisesta muutoksesta. Oma sukupolveni käytti paljon kaunokirjoitusta.