Kirkon alalla kilpailukykysopimuksessa sovittu kriisilauseke eli niin sanottu selviytymislauseke mahdollistaa paikallisen sopimisen esimerkiksi palkkojen alentamisesta jopa 10 prosenttia vaativuusryhmän alarajan peruspalkkaa alhaisemmaksi sekä lomarahojen leikkaamisen, jos tavoitteena on välttää irtisanomisia tai lomauttamisia.
Selviytymislauseketta voidaan soveltaa seurakunnan taloustilanteen muuttuessa poikkeuksellisen vaikeaksi. Paikallinen sopimus voidaan tehdä enintään vuoden määräajaksi, vaihtoehtona irtisanomisille tai lomautuksille.
Taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander kirkkohallituksesta painottaa, että tämän lausekkeen nojalla ei ole tarkoitus ryhtyä tasapainottamaan jo valmiiksi alijäämäisten ja kriisissä olevien seurakuntien taloutta.
– Lauseketta voidaan soveltaa vain äkillisissä, yllättävissä talouden heikkenemistilanteissa. Käytännössä esimerkiksi sellaisissa, että joku seurakunnan merkittävä rakennus joudutaan poistamaan käytöstä ja peruskorjaamaan homeongelman takia, Perander sanoo.
Kirkon työmarkkinalaitoksen lakimies Timo von Boehmin mukaan seurakunta voi itse päättää, milloin tilanne edellyttää lausekkeen soveltamista ja käynnistää sitten paikalliset sopimusneuvottelut. Neuvotteluja voisi vetää esimerkiksi kirkkoherra yhdessä talousjohtajan kanssa tai isommassa yhtymässä kenties hallintojohtaja.
Von Boehm painottaa, että seurakunnissa tilanne on hyvin erilainen kuin yrityspuolella, jossa esimerkiksi tilauskanta voi romahtaa yhtäkkisesti.
– Seurakunnissa ja yhtymissä äkilliset vaihtelut taloudessa ovat varsin epätodennäköisiä. Odotan, että tätä lauseketta ei juurikaan käytännössä sovelleta, von Boehm sanoo.
Jos lauseketta kuitenkin sovellettaisiin, voitaisiin paikalliset neuvottelut von Boehmin mukaan viedä läpi varsin nopealla aikataululla. Neuvottelujen aikataulusta ei kuitenkaan selviytymislausekkeen yhteydessä ole sovittu, vaan niistäkin päätetään paikallisesti. Mikäli työntekijä- ja työnantajapuoli eivät pääse neuvotteluissa yksimielisyyteen, sopimusta ei synny.
– Selviytymislauseke antaa kriisitilanteissa paikallista joustonvaraa, mikäli sitä halutaan yhdessä käyttää. Peruspalkkojen alennus on kuitenkin radikaali toimenpide. En ihan äkkiä näe, että esimerkiksi kymmenen prosentin palkanalentamisiin päädyttäisiin, von Boehm toteaa.
Von Boehmin mukaan paljon merkityksellisempiä ovat kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovitut muut paikallisen sopimisen uudistukset. Uuden sopimuksen astuessa voimaan voitaisiin palkanalennuksista sopia paikallisesti ilman erityistä äkillistä kriisiäkin. Tosin tällöin palkkoja ei voida alentaa alle vaativuusryhmän alarajan.
Myös työaikalain piirissä olevien työntekijöiden työaikakorvausten kuten esimerkiksi sunnuntailisien maksamatta jättämisestä tai korvaamisesta jollakin muulla tavoin voitaisiin jatkossa sopia paikallisesti, samoin lomarahan vaihtamisesta kollektiivisesti vapaaksi.
Sopimuksen voimaan astuessa seurakunnat voisivat paikallisesti sopia myös työajattomien hengellisten työntekijöiden moduulityöaikamallin käyttöönotosta. Tähän mennessä mallia on testattu Meilahden ja Keravan seurakunnissa. Moduulityöaikamallissa työaikaa mitataan työpäivien sijaan noin kahden tunnin mittaisina moduuleina. Työaika suunnitellaan toteutuvaksi keskimääräisenä esimerkiksi kolmen viikon suunnittelujakson aikana.
– Paikallisessa sopimisessa kyse on aina yhteisestä sopimisesta. Työnantaja ei voi yksipuolisesti sanella mitään, von Boehm muistuttaa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös: