Suomen kesä, sellainen kuin se sitten onkin, on kotimaanmatkailun sesonkia. Hengellisten kesäjuhlien lisäksi Suomi täyttyy festivaaleista, perinne- ja kyläjuhlista ja monenmoisista tapahtumista. Kun lähtee ajamaan Tampereelta ”Suomen Route 66” -reittiä pitkin kohti avaria lakeuksia, päätyy noin tunnin päästä Ruovedelle. Tarkkasilmäinen matkaaja saattaa kesä-heinäkuun taitteessa huomata merkillisiä mainoksia — on alkamassa Noitakäräjät! 

Ruoveden historia tietää kertoa, että kaikki sai alkunsa 1600-luvulla, pelätyn Antti Lieroisen eli Lieran Antin oikeudenkäynnistä ja tuomiosta. Savolaistaustainen Lieroinen päätyi tuntemattomia reittejä pitkin asustelemaan Ruoveden seudulle, missä hän asui ensin Keuruun Pihlaisissa, sitten Virtain Jäähdyspohjassa. Mukana kulki perheväkeä, muun muassa Lieroisen isä, joka myös tunnettiin noitana.

Lieroisen maine kiiri kautta Hämeen. Ihmiset tulivat pitkienkin taivalten takaa hänen luokseen, sillä Lieroinen taisi selvännäkemisen salat. Hän osasi väitetysti ennustaa, ketkä hänen luokseen ovat tulossa, mitä he tahtovat ja mitä heiltä on viety. Erityisesti hyödynsivät ihmiset Lieroisen ”merkitsemiskykyä”. Lieroinen osasi hengen avulla löytää kadonneet ja varastetut tavarat sekä ”merkitä” niiden varastajan. Tästä avusta hänelle maksettiin, ja palveluksia käytti myös niin kutsuttu parempikin väki.

Lieroinen korosti, että mikäli varkaan osaksi koituu hengenmenetys merkitsemisen myötä, hän ei tästä ota vastuuta. ”Sinun sielusi päälle minä teen ja en omani”, korosti Lieran Antti kertoman mukaan. 

YLLÄTTÄVÄN VÄKEVÄNÄ tuntuu Lieran Antin perintö elävän. Keskustassa, Ruoveden matkailukohteeksi muodostuneen Vinhan kirjakaupan vierellä, komeilee Lieraksi ristitty pubi ja hotelli. Kun kysyn Ruoveden kunnan edustajalta, kuka tuntee noitaperinteen historiaa parhaiten, saan häneltä paikallisen kansanperinneaktiivin puhelinnumeron.

Soittoyritykset eivät tuota tulosta. Viestitse kansanperinneaktiivi kertoo, että ”näinä päivinä kaikenlaista hässäkkää”. Hän kuitenkin kehottaa minua tutustumaan Noitakäräjien historiaan verkkosivuilta. 

Noitakäräjiä on järjestetty kunnan ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä jo vuodesta 1971 asti. Taustalla vaikuttaa lisäksi Ruoveden Noitakäräjät Ry. Jo alusta asti on Lieroisen henki elänyt vahvana. 1971 ja 1972 Ruovedellä nähtiin jopa näytelmä Lieroisen noitaoikeudenkäynnistä. Vuodesta 1984 alkaen Ruovedellä on myös nimetty Vuoden Noita, jolle julistetaan markkinatorilla leikkimielinen tuomio. 

Vaikuttaa siltä, että noituus ei aiempina vuosina ole ollut tapahtumassa läsnä kuin kansanperinteellisessä ja kotiseutuhistoriallisessa mielessä. Nyt on kuitenkin toisin. Nykyään Noitakäräjät pyrkii kuulemma myös lisäämään ”noitatietoutta”, ja erilaisia noitaluentojakin kuullaan. Torstaina tapahtumassa järjestetään luento Pohjanmaan noitavainohistoriasta. Lisäksi illan pimetessä syttyvät torstaitulet, joiden äärellä järjestetään ”rituaali, rumpupiiri, loitsu- ja heimolauluja sekä tarinointia”. 

Kotimaa yritti uteliaisuudesta tavoittaa tapahtumassa toimivaa noitaa, mutta hän ei vastannut toimittajan puheluun. Mystisyyden verho tuntui laskeutuneen kesäisen Ruoveden ylle. Onneksi vastauksia löytyi uimarannalta.

RUOVEDEN HISTORIAN mukaan Lieran Antin loppu oli sangen kurja. Kun tietäjä-noitija oli yhdistetty useampaankin kuolemantapaukseen, oli paikallisten mitta täynnä. Erään vesilahtelaisen talonpojan poika oli varastanut isältään kuoreita, ja Lieroisen kerrottua isälle, oli poika samaan aikaan tapettu. Sattumaako? 

Myös sotilas, joka oli uhkaillut Lieroista, oli kävellyt metsässä omaan karhunansaansa. Tätä oli edeltänyt Lieroisen uhkaus: ”Sinä et elä enää kauan.” 

Syytteet kasaantuivat. Yhtäkkiä Lieroisen kerrottiin tehneen huorin, polttaneen mielensä voimin taloja ja ties mitä. Ruoveden käräjillä Lieroinen tuomittiin kuolemaan, ja vaikka mies kärrättiin vielä Turkuunkin tuomionkuuloon, palautettiin hänet Ruovedelle poltettavaksi. Historiikin mukaan pelätty noita poltettiin sittemmin Lieransaareksi kutsutussa pikkusaaressa kirkon edustalla. 

Nyt kirkkorannasta löytyy sekä vene- että uimaranta. Ujostellen lähestyn rannalla lepäilevää perhettä ja takellellen kysyn tietääkö kukaan heistä, mikä saari on se, missä Lieroinen 400 vuotta sitten krhmm… Minut keskeyttää pikkupojan kirkas ääni.

— Joo, se oli se noita, joka poltettiin siellä.

Nähtävästi ei tarvinnutkaan kainostella. Mutta mistä ala-asteikäiset tämän näin hyvin tuntevat? 

— Koululla on täällä sellainen pakohuone, missä näitä juttuja kerrotaan. 

Roviosaaresta ei kuitenkaan saatu enempää selvyyttä. 

Seuraavaksi kohtaan rannalla vanhan pariskunnan. He tietävät oitis, missä päin Lieransaari on. Valitettavasti se ei kuitenkaan suoraan kirkkorantaan näy, sillä isommat saaret peittävät sen. Nykyisin se on kuulemma melojien suosima pysähdyspaikka. Kummituksia ei ole näkynyt, mutta kauniita maisemia senkin edestä.

MIELENKIINTOISTA ON, että stereotyyppiset käsitykset kirkonmiehistä noitavainojen lietsojina eivät tälläkään kertaa pidä paikkaansa. Vaikka Lieroisen mainetta pahensi se, ettei hän käynyt ehtoollisella tai ripillä, ei se ollut kuitenkaan hänen tuomionsa syy. Ruovedellä tuntuu, että hysteria kumpusi tavallisesta kansasta, ei ylhäältä johdettuna. 

Tampereen yliopiston dosenttina pitkänä toiminut Marko Nenonen avaa Noitavainojen historia. Myytin synty -kirjassaan mielenkiintoisesti noitavainojen legendaksi paisunutta olemusta. Jopa pelätty inkvisitio on ollut Nenosen mukaan mainettaan parempi. ”Tutkintamenetelmät eivät saaneet perustua mielivaltaan. Kidutus ja kuolemantuomiot eivät olleet tavallisia. Inkvisition korkea ja riippumaton johto antoi harvoin periksi paikalliselle painostukselle ja kansanjoukkojen hysterialle”, Nenonen kirjoittaa.

Nenonen oikoo myös yleistä myyttiä siitä, että keskiaika olisi ollut noitien kiusaamisen kulta-aikaa. Merkille pantavaa on, että noitavainot alkoivat kunnolla vasta uuden ajan kynnyksellä, 1500-luvulla. Vaikka usein kyse olikin kansanhysteriasta, oli valitettavasti myös monilla papeilla ja noitienmetsästäjällä sormensa pelissä. Esimerkiksi skolastinen, paikoin irvokas Noitavasara kirjoitettiin inkvisiittori Heinrich Kramerin toimesta.

Kauhukuvat ovat silti usein liioiteltuja. Mediassa toisteltu arvio, jonka mukaan noitavainoissa tuomittiin 9 442 994 henkilöä, saa Nenoselta tutkimuksessaan tyrmäyksen. Nenonen kirjoittaa, että luotettavien arvioitsijoiden mukaan Euroopan noitavainoissa tuomittiin kuolemaan korkeintaan 45 000 ihmistä. Monet arviot ovat kuulemma puolta pienempiä. 

VAIKKA MONET kunnan alueella vaikuttavat toimijat ja yritykset näkyvät Noitakäräjillä tukijoina ja ohjelmassa, ei seurakunnan nimi tule vastaan mistään. Mitä Noitakäräjistä tuumaa Ruoveden kirkkoherra Jukka Taskinen?

Taskinen vastaa puhelimeensa Noitakäräjä-viikon maanantaina ja naurahtaa.

— Tapahtuma on tietysti tuttu. En ole itse ollut tosin aktiivisesti mukana. 

Taskinen korostaa, että hän suhtautuu tapahtumaan ja siellä esiintyvään noituusteemaan kulttuurihistoriallisen asenteen kautta.

— Se on tällainen kulttuurihistoriallinen pitäjätapahtuma. Jos noituus särähtää jollain korvaan, niin huolehtia ei tarvitse. Kristitythän ovat vapaita noituuden uhasta.

Seuraavaksi Taskinen mainitsee, että on seurakunnallakin silti tarjolla viikonloppuna erityistä tapahtumaa.

— Ensi sunnuntain jumalanpalvelus on kesäasukkaiden kirkkopyhä. Kirkkovenekin on liikkeellä ennen kirkonmenoja!

RUOVEDEN NOITAKÄRÄJÄT ry. vastaa Kotimaan kysymyksiin sähköpostitse. Ruoveden Noitakäräjien johtokunnan jäsen, yhdistyksen sihteeri ja tiedotusvastaava Sanni Isomäki kertoo odottavansa Noitakäräjiä innolla.

— Noitakäräjät ovat jo vuosikymmenten ajan olleet Ruovedellä kesän kohokohta.

Isomäki kertoo, että käräjäviikolla kyläläiset, kesäasukkaat ja paikkakunnalta pois muuttaneet tapaavat toisiaan viikon tapahtumissa.

— Jos kotkalaisilla on Meripäivät ja porilaisilla Pori Jazz, on meillä Noitakäräjät!

Painopiste on Isomäen mukaan vahvasti kansanperinteen vaalimisessa, mutta ”toki aina pieni ripaus voidaan nykynoituuttakin sekaan heittää”.

— Noidillahan oli aikoinaan vahva tietämys esimerkiksi luonnonyrteistä ja niiden käytöstä, ja siksipä käräjäviikon ohjelmassa voi olla esimerkiksi villiyrtteihin tutustumista.

Mukana on myös paljon esimerkiksi vanhoja kädentaitoja, perinneleikkejä ja kansallispukuja.

OLIKO LIERAN Antti sitten todella noita? Vai oliko hän aikakauden julkkisnoidan Juho Matinpojan kaltainen pelottelija ja kostaja, kuten noitiin syventynyt Mirkka Lappalainen Matinpoikaa kuvaa kirjassaan Pohjoisen noidat. Tiedä häntä. Ainakin Lieran nimi elää, Ruoveden Noitakäräjien lisäksi esimerkiksi Heikki Asunnan runossa ja Jukka Linkolan kansanoopperassa. 

Ja ehkäpä levoton sielu vaeltaa Näsijärven yllä ja etsii rauhaa laskeutuen vaaleana kesäyönä Lieransaaren rantaan. Jos silmänsä sulkee Ruovedellä heinäkuussa, kannattaa kuunnella tarkasti. Ehkäpä jostain kajaa: Sinun sielusi päälle minä teen, en omani…

Tästä pääset lukemaan Kotimaan kesäsarjan muita juttuja:

Kotimaa jäljittää: Missä on piispa Gummeruksen kadonnut mahtikirjasto?

Ilmoita asiavirheestä