Kristinuskoon on sisäänrakennettu ajatus evankeliumin leviämisestä ja kasvusta, käytännössä lähetystyöstä eri muodoissaan. Toisaalta länsimaissa ja Lähi-idässäkin monet kirkot ovat jo kauan menettäneet jäseniään, pienentyneet ja heikentyneet. Kuinka tärkeää kasvu, lähetystyö kuitenkin kirkoille on?

Hyvin tärkeää, jos kysymykseen saa vastata korealainen teologian professori Wonsuk Ma. Hän perustelee asiaa yksinkertaisella arviolla maailman uskonnollisesta tilanteesta.

— Arvioilta vain kolmasosa maailman väestöstä tuntee Jeesuksen. Seuraava kolmannes on ehkä kuullut evankeliumin ja heillä voi olla pääsy sen äärelle. Ja viimeinen kolmannes ei ole koskaan evankeliumia edes kuullut, eikä lainkaan tunne sitä. Siksi lähetystyö on helluntailaisille tärkeää, Wonsuk Ma sanoo.

Ma on maailmankuulu globaalin kristinuskon ja missiologian asiantuntija. Hän on urallaan ollut akateeminen tutkija kotimaassan, muualla Aasiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän on itse suuren eteläkorealaisen Assemblies of God -helluntaikirkon jäsen.

”Heidän uskonsa esi-isien henkiin oli täynnä terroria ja pelkoa.”

KOREALAISTUTKIJA PAINOTTAA kirkon kasvua ja lähetystyötä siksi, että evankeliumi on hänen mukaansa muuttava voima.

— Minulle Jeesuksessa Kristuksessa olevan hyvän sanoman kertominen on elintärkeää. Se voi muuttaa yksityisen ihmisen elämän ja kansakunnan elämän, Ma sanoo.

Ma hakee esimerkin omasta työhistoriastaan.

— Vaimoni ja minä olimme vuosikymmeniä sitten lähetystyöntekijöitä Filippiineillä, Pohjois-Luzonilla elävien heimojen keskuudessa. Espanjalaistyyppinen katolisuus ei alueen jylhän ja vaikeakulkuisen vuoristomaaston ja primitiivisen elämäntavan — johon oli kuulunut esimerkiksi pääkallonmetsästystä — vuoksi ollut koskaan tavoittanut heitä.

Ma kertoo viidakkoheimojen parissa huomanneensa, että paikallisten ihmisten elämä oli särkynyttä.

— Heidän uskonsa esi-isien henkiin oli täynnä terroria ja pelkoa. Elämä niissä oloissa oli vaikeaa, mutta vähät varat kuluivat hukkaan paljolti uhrieläinten ostamisen vuoksi. Nämä ihmiset todella tarvisivat hyvää sanomaa, Ma kertoo pohdiskelleensa.

Ja katso, korealaisten lähetystyöntekijöiden työ alkoi tuolla seudulla myös kantaa hedelmää. Elämä kylissä alkoi Man mukaan kristillisen sanoman vuoksi muuttua.

— Helluntailaiset toivat parantavan ja ihmeitä tekevän Jumalan. Ja me näimme, miten ihmeitä tapahtui, koska näiden heimojen alkuperäisessä uskonnollisuudessa oletettiin yliluonnollinen olento, joka tuo mukanaan sen tyyppisiä ilmiöitä.

Ma muistelee lähetystyövuosiaan ilolla. Kristinusko muutti työalueen köyhiä kyläyhteisöjä. Lapset alkoivat mennä ensi kertaa kouluun. Mutta tärkeintä oli Man mukaan vapautuminen henkien pelosta.

— Enää esi-isien henget eivät ota valtaansa heidän lapsiaan jonkin uhraamisessa tehdyn virheen vuoksi. Evankeliumi tuo muutoksen. Olemme nähneet sen Koreassa ja samoin monessa muussa paikassa, Ma kertoo.

LÄNSIMAISISSA KIRKOISSA lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa on pyritty lähentämään, mutta ne voidaan edelleen nähdä kokonaisuudessa niitä eri tavoin painottaen ja jopa toisistaan selkeästi erottaen. On mielenkiintoista, että kirkon työssä niillä voi olla myös poliittiset konnotaationsa: vasemmisto voi ymmärtää enemmän diakoniaa ja oikeisto lähetystyötä.

Ma tunnistaa tämän jännitettä kirkkoon luovan ilmiön ja pitää sitä aivan erityisesti eurooppalaisena. Se liittyy hänen mielestään Euroopan traditionaalisiin kirkkojen ja valtioiden suhteisiin. On ollut valtiokirkkojärjestelmiä, kirkollisveroja ja valtion kirkoille eri tarkoituksiin myöntämiä tukiaisia.

— Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirkot taas eivät saa valtiolta tukea. Assemblies of God -järjestöllä on silti siellä suuri avustusjärjestö ”Convoy of Hope” (Toivon saattue). Se ei saa valtiolta tukea, sen talous perustuu täysin vapaaehtoiseen lahjoittamiseen.

Ma korostaa, että lähetystyön ja diakonian vastakkainasettelu on tarpeetonta. Ne on sidottu hänen mukaansa yhteen.

— Lähetystyömme Filippiineillä oli sekä evankeliumin julistamista että esimerkiksi terveysongelmista kärsivien lapsien etsimistä ja auttamista. Sehän on suoraan Uudesta testamentista: Jeesus ruokki nälkäiset ja hän julisti Jumalan valtakuntaa.

Man mukaan jotkut evankelikaaliset teologit saattavat kyllä käydä keskustelua siitä, kumpi kahdesta olisi kirkon työssä priorisoitava, lähetys vai diakonia.

— Heillä on taipumusta pitää tärkeimpänä asiana julistamista yli sosiaalisen vastuunkantamisen. Mutta todellisessa lähetystilanteessa näitä kahta, julistusta ja diakoniaa, ei voi erottaa toisistaan. Nälkäiset on ruokittava ja sairaat on parannettava, joko tarjoamalla heille lääkitystä tai ellei niitä ole, ainakin rukoilemalla heidän puolestaan. Tässä paketissa on koko evankeliumi, Wonsuk Ma sanoo.

Lue myös:

Etelä-Koreassa kristinusko on karaistunut vainojen tulessa

Suomalaisinsinööri auttaa katulapsia ja äitejä Etiopiassa

Piispat valmistelevat kokonaisarviota kirkon lähetystyön tulevaisuudesta

Luterilaiset naisteologit Etiopiassa kohtaavat edelleen kulttuurista vastustusta

Näkökulma: Kristinuskon tulevaisuus on katolis—helluntailainen

Ilmoita asiavirheestä