Yksinäisyys on vakava asia. Tutkimusten mukaan aivojen kipukeskus aktivoituu, kun ihminen on tahtomattaan yksin. Yksinäisyyttä pidetään suurempana terveysriskinä kuin tupakanpolttoa tai ylipainoa. Peräti joka kymmenes suomalainen kokee yksinäisyyttä jatkuvasti pysyvänä olotilana.

Ikävintä lienee sellainen yksinäisyys, jota kokee, vaikka olisi muiden kanssa. Kun on porukan mukana, mutta ei kuitenkaan oikein porukassa.

Yksinäisyys on niin vakava asia, että jopa kansanedustuslaitoksessa on ryhdytty toimiin sen vähentämiseksi. On pantu pystyyn Osallistujien Suomi -ohjelma, jossa myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko on mukana.

Ohjelmaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi, että seurakunnilla on entistä paremmat keinot ehkäistä yksinäisyyttä. Jokaiselle seurakunnalle pitäisi luoda suositukset ja toimintasuunnitelmat tukemaan tavoitteeseen pääsemistä. Monissa seurakunnissa yksinäisyys onkin noussut vähintään työn painopisteeksi.

SUOSITUKSIA JA suunnitelmia en ole löytänyt, mutta yksinäisyystyön kokemuksia ja oppeja on kuitenkin julkaistu netissä. Aika riipaiseva on esimerkiksi Iin seurakunnan diakonin Elina Volotisen kuvaus yksinäisen vanhuksen tapaamisesta: ”Rukkoilen joka ilta, että kuolisin nukkuessani. Onko se väärin? En mie halua tuonne vanhainkottiin vuosiksi makkaamaan suu auki, toisten ristiksi.”

Joensuussa syntyi seurakuntalaisten toiveesta vertaisryhmä, jossa yksinäisyydestä voi keskustella. Tärkeänä on pidetty havaintoa, että yksinäisyyden tunteminen on sallittua, eikä kokemusta tarvitse verrata kenenkään muun tilanteeseen.

Uusimpana tempauksena ollaan nyt lanseeraamassa Ystävällisten viikkoa, joka ajoittuu samalle helmikuun viikolle, jolloin vietetään Ystävänpäivää. Viikolla kannustetaan suomalaisia ”kivoihin ystävällisiin tekoihin, jotka rakentavat yhteyttä”.

Hienoa, että meillä on niin järjestäytynyt yhteiskunta, että ruumiiden hävittämisestä pidetään huolta. Vielä hienompaa olisi, jos voisimme huolehtia toisistamme jo ennen kuolemaa.

Mainostoimiston laatimassa kampanjaesittelyssä ”Ystävällisyys tekee Suomesta paremman ihan jokaiselle ja kaikilla mittareilla”. Mukana on monikäyttöinen visuaalinen tunnus, sopii kuulemma erityisen hyvin LinkedIn- ja Instagram-postauksiin.

Helmikuun puolessa välissä ainakin julkishallinnon ja järjestöjen sosiaalinen media täyttyneekin Ystävällisen viikon tunnuksista. Onhan se kiva jakaa tietoa toinen toisilleen, että hei, mekin olemme mukana tässä kivassa kampanjassa.

Toivottavasti tämä kaikki kivuus jotenkin konkretisoituu myös oikeaan työhön, joka auttaa sitä, joka yksinäisyydestä kärsii.

AUTTAISI SIINÄ, että olisi mukana eläjiä jo tässä ajassa. Ettei käy niin kuin siunaustilaisuudesta, josta luin lehdestä. Paikalla olivat ainoastaan pappi ja suntio. Ei yhden yhtä läheistä tai sukulaista, ei edes naapuria.

Kirjoitus pani pohtimaan asiaa kahdelta kantilta. Hienoa, että meillä on niin järjestäytynyt yhteiskunta, että ruumiiden hävittämisestä pidetään huolta. Vielä hienompaa olisi, jos voisimme huolehtia toisistamme jo ennen kuolemaa.

Lue myös: