Helsingin Sanomat kertoi huhtikuussa, kuinka kirjailija Juha Hurmetta oli pyydetty esiintymään maatalouskauppa Hankkijan 120-vuotisjuhliin. Yritykselle oli selvinnyt viiveellä, että Hurme on käsitellyt kotimaista eläintuotantoa Ylen kolumneissaan. Hankkijan toimitusjohtaja Jyrki Lepistön mukaan juhlayleisön ruuantuottajat olisivat pitäneet Hurmeen lavalle tuomista ”keskisormen näyttönä”. Keikka peruttiin.

Loukatuksi tulemisen mahdollisuus nipistäisi juhlijoiden hyvinvoinnista. Samalla broilerihallien, sikaloiden, navetoiden ja teurastamojen arki rullaa. ”Elävät olennot, joilla kullakin on oma, yksilöllinen ja monimutkainen tunne- ja ymmärrysmaailmansa, on kytketty konkreettisesti mekaaniseen massatuotantokoneistoon”, Hurme kirjoittaa Liha on murhaa -nimisessä kolumnissaan vuonna 2016.

Siinäkö keskisormen puhetta? Nykytiedon valossa uskallan väittää, että tiistaita seuraa keskiviikko.

Eikä ”liha on murhaa” ole sen provokatiivisempi väite. Jauhelihakastiketta varten sika, nauta tai molemmat on täytynyt surmata harkitusti. Riistaa ja luonnonkalaa lukuun ottamatta kaikki lautaselle päätyvät eläimet ovat ennen kuolemaansa olleet vankeja. Todellisuudentajuinen sikatilallinen ja vegaani ovat perusfaktoista yhtä mieltä.

Jeesus ei ollut kasvissyöjä, mutta Hänen aikanaan ei tehotuotettu.

EETTINEN POHDINTA alkaa – jos on alkaakseen – tosiasioihin suhtautumisesta. Välittääkö kärsimyksestä ja verestä vai kulinaarisista ja maataloudellisista tottumuksista?

Kristitylle valinnan luulisi olevan helppo. Luomakunnan puolustuskyvyttömiä olentoja tulisi suojella, ei surmata ja jalostaa mehukkaamman makuisiksi surmattaviksi. Franciscus Assisilainen ymmärsi liki tuhat vuotta sitten, ettei eläinkuntaa ole annettu pelkäksi ihmisten polttoaineeksi. Brittiteologi Andrew Linzeyn on omistanut tuotantonsa kristilliselle eläinasialle. Suomalaisten etuoikeuksiin kuuluu Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet (2007).

Ydinsanoma löytyy tietenkin evankeliumeista. Jeesus ei ollut kasvissyöjä, mutta Hänen aikanaan ei tehotuotettu. Eläinten keskelle syntynyt ja kiduttamalla kuollut Vapahtaja näkee 2000-lukulaiselle tuotantolinjalle. Hän tuntee ”näiden vähäisimpien” kivun.

KOTIMAISELLA ELÄINOIKEUSKESKUSTELULLA on tapana kääntyä siilipuolustuslauseiksi elinkeinosta ja laillisuudesta. Jos Juha Hurme olisi kritisoinut Pohjois-Savon salametsästäjiä, Hankkija-keikka ei olisi lähtenyt alta. Joutsenten ammuskelun kaltaisen ”ylimääräisen” tappamisen tuomitsee ilahduttavan moni. Selkäydinreaktio painaa silti vähän vaa’assa, jonka toiseen kuppiin lastataan lihapullien välttämättömyyttä.

Kirjoittaja on kirjailija