Piispa emeritus Voitto Huotarin saarna Aholansaarisäätiön 60-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Nilsiässä syyskuun alussa kosketti minua syvästi ja herätti paljon ajatuksia. ”Ajan ja elämän paineet tahtoo murskata meistä herkkyyden, kuten metsäkone jokihelmisimpukan hauraan sisuksen”, Huotari sanoi.

Hän puhui siitä, kuinka Aholansaareen hakeutuvissa ihmisissä on ollut jo Paavo Ruotsalaisen aikaan ja on edelleen mielen herkkyyttä ja Jumalasta eroon joutumisen pelkoa sekä myös viisauden ja oppineisuuden painolastia, jonka alle uskon salaisuus uhkaa kadota.

Seppä Högman sanoi aikanaan Ukko-Paavolle ikoniset sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto.” Olen silloin tällöin miettinyt, mitä ihmettä se tunto voisi tarkoittaa. Huotari tarjosi aiheeseen tuoreen ja kiinnostavan kulman.

Tulkitsin Huotarin saarnaa niin, että hallittu ja turvallinen, pelkkään oppiin ja Raamattuun vetoava usko voi jättää sisimmän kylmäksi. Kristuksen sisällisen tunnon pyytäminen voisi siis tarkoittaa, että ihminen pyytää Jumalaa pitämään elossa sisäistä herkkyyttään, joka ei jyrää väkivaltaisesti alleen muita, toisin ajattelevia tai toisin uskovia. Sisäisen herkkyyden armolahjaa tarvitsemme tässä ajassa kipeästi.

PAAVO RUOTSALAINEN vapautti ahdistuneita ihmisiä rauhaan Kristuksessa, mutta teki sen välillä hyvinkin kovin sanoin. Ulkokultaisuutta hän ruoski erityisen raskaasti. Myös Voitto Huotari totesi saarnassaan, että tekopyhä on vaarallinen sekä itselleen että muille.

Tekopyhä elää hurskasta elämää omassa kuplassaan ja asettaa itselleen tavoitteita ja sääntöjä, jotka eivät uskoon kuulu. Ne tulevat helposti Kristuksen ja ihmisen itsensä väliin. Muilta tekopyhä vaatii samanlaista uskoa kuin itseltään ja tapakysymyksistä tulee helposti uskonkysymyksiä. Näin Jeesuksen alkuperäinen sanoma peittyy tapojen tunkkaiseen hämärään.

Tekopyhyyttä on myös se, jos kannamme huolta vain ihmisten sieluista emmekä niistä olosuhteista, jotka sielua rampauttavat ja tuhoavat ja tukahduttavat vapaan uskon.

Yhdeksi lääkkeeksi tekopyhyyttä vastaan Huotari tarjosi sitä, että kannamme huolta vain omasta kyvyttömyydestämme uskoa ja elää hyvää elämää, emmekä arvostele näissä asioissa muita.

Jäin miettimään, miten pystyisimme tässä ajassa olemaan yhtä aikaa puheissamme suoria ja silti kunnioittamaan toisen ihmisen haurasta herkkyyttä – ja omaammekin. Entä mistä luutuneista käsityksistä juuri minun pitäisi ravistella itseni vapaaksi, jotta todella olin vapaa?

Koko elämä on pitkä uskon tie. Matkan varrella veljemme ja vapahtajamme tarjoaa meille nuotiolla paistettua kalaa ja armahtaa. Niin meidänkin pitää tehdä: Olla ihminen ihmiselle.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!