80 vuotta sitten varusmies kiersi hankkimassa tarvikkeita juhlaa varten: pöytähopeita ja kukkia – viinureita unohtamatta. Marsalkka Gustav Mannerheim täyttäisi 70 vuotta. Valkoisessa Kaartissa paljastettiin muistotaulu. Läsnä oli itse Kaartin perustaja Mannerheim, ”joka maan hädässä vuonna 1918 johti vapaustaistelumme voittoon turvaten maan itsenäisyyden”.
Upseerit olivat etsineet varusmiesten joukosta valmiin arkkitehdin toteuttamaan marmoritaulun ja juhlan. Äitini isä on kertonut tästä tehtävästään, jota varten hän kävi saamassa ohjeita Mannerheimilta (Jussi Lappi-Seppälä: Elävältä se maistui. 1972). Kaartinkasarmi tuhoutui pommituksessa, mutta yksi laatoista – niitä oli kolme – säilyi Mechelininkadun uudessa kasarmissa. Tämä muistolaatta on tuotu takaisin Kaartinkortteliin, ja näen sen päivittäin Pääesikunnan ruokalassa.
Mannerheimia juhlittiin 1920–1930-luvuilla maan pelastajana. Puolustusvoimain lippujuhlaa vietettiin vuosittain Helsingin valtauksen päivänä 16. toukokuuta. Tuolloin keväällä 1918 Mannerheim ratsasti 10 000 miehen armeijansa kärjessä Esplanadia pitkin. Kadun yllä liehui sinivalkoisia lippuja. Niistä osa oli varmaankin tehty leikkaamalla Venäjän lipuista punainen raita, vallankumouksen väri, pois. Pari viikkoa tämän jälkeen eduskunta hyväksyi Eero Snellmanin suunnitteleman siniristilipun.
Toinen puoli Suomea koki itsensä ulkopuoliseksi lippujuhlan päivänä. Heille se oli ”helvetin kuustoista”. Lipun pitäisi kuitenkin yhdistää kaikkia suomalaisia. Tämä vaivasi Mannerheimia, joka katsoi asioita laajasti.
Tilaisuus asian korjaamiseen tuli talvisodan jälkeen, kun koko kansa oli yhdessä puolustanut maata. Mannerheim päätti vuonna 1940 lakata viettämästä Puolustusvoimain lippujuhlan päivää toukokuun 16. päivänä. Sen sijaan hän antoi käskyn kaatuneiden muistopäivän viettämisestä, jolloin muistettiin myös vuonna 1918 molemmin puolin henkensä uhranneita.
Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi päätettiin lippujuhlaa viettää vastedes hänen syntymäpäivänään 4. kesäkuuta. Nyt Mannerheimin syntymän 150-vuotispäivä osuu helluntaille, jonka evankeliumissa Jeesuksen sanat rohkaisevat: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. … Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Esplanadilla on nähty sittemmin monia saattoja. Mannerheim saatettiin hautaan helmikuussa 1951. Myös viikko sitten siniristiliput olivat puolitangossa. Poliisiratsukoiden jäljessä tuotiin presidentti Koiviston arkkua.
Piispa Eero Huovisen kuvaamat suuret kädet olivat yhdistäneet Suomea muuhun Eurooppaan ja suomalaisia toisiinsa. Suuri suomalainen oli luottanut itsensä vielä suurempiin käsiin. Haudalle laskettiin sinivalkoiset seppeleet ja punaiset ruusut.
Kirjoittaja on kenttäpiispa.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Lue myös:
Kolumni: Elämä käy monille yhä ahtaammaksi, mutta pelolle ei pidä antaa tilaa
Kolumni: Kristityn ei tarvitse vain myötäillä maailmaa tai vetäytyä sieltä pois – on myös kolmas tie