Vissanukorn Upamasta ei tullutkaan buddhalaista munkkia vaan luterilainen piispa

Thaimaan luterilaisen kirkon päätoimipiste sijaitsee rauhallisella esikaupunkimaisella alueella, pienellä kujalla keskellä Bangkokin miljoonakaupunkia. Kirkkorakennus näyttää enemmänkin tavalliselta talolta kuin kirkolta.

Tontin erottaa muista tonteista lähinnä se, että siltä ei löydy henkien taloa, jollainen on jokaisella yksityisellä ja julkisella tontilla Thaimaassa. Henkien suotuisana pitäminen niille uhraamalla on tärkeää Thaimaan buddhalaisille.

Henkiä voi syyttää tai kiittää siitä, että Vissanukorn Upaman elämä sai uuden suunnan yli neljä vuosikymmentä sitten.

– Synnyin buddhalaiseen perheeseen ja vanhempieni toivomuksesta menin luostariin munkkioppilaaksi kaksitoistavuotiaana, Upama kertoo.

Thaimaan kulttuurissa kunnioitetaan vanhempia ihmisiä ja etenkin omien vanhempien tahtoa. Upaman mieleen ei tullut uhmata vanhempiensa toivetta munkiksi ryhtymisestä – kunnes tapahtui jotain, mikä uhkasi nuoren munkkioppilaan mielenterveyttä tai jopa henkeä.

– Pahat henget hyökkäsivät kimppuuni neljä kertaa. Hyökkäystä kesti vartin kerrallaan ja ystäväni kertoivat minun tärisseen pelosta.

Luostarissa tilanne selitettiin siten, että temppelin pihalla kasvavan ison puun henki oli suuttunut Upamalle ja halusi tappaa hänet.

– Minua kehotettiin menemään noidan luo. En ymmärtänyt, mitä olin tehnyt ja miten voisin päästä tilanteesta vapaaksi. Uhraaminen hengille ei auttanut.

Hänelle selitettiin henkien vihastuneen jostain, mitä hän oli jossain aikaisemmassa elämässä tehnyt.

– Pahat henget hyökkäsivät kimppuuni neljä kertaa. Hyökkäystä kesti vartin kerrallaan ja ystäväni kertoivat minun tärisseen pelosta.

Upaman buddhalainen veli työskenteli kylässä, jossa asui kristittyjä. Vierailleessaan kylässä hän kuuli jumalanpalveluksessa ja pyhäkoulussa evankeliumien tekstejä.

– Yhtäkkiä ymmärsin, että Jumala on vahvempi kuin pahat henget. Jeesuksen pelastustyön vuoksi ja Jumalan armosta voi saada anteeksi vaikka kuinka vanhat pahat teot. Silloin pyysin Jeesuksen elämääni ja annoin koko elämäni ja sieluni Jumalalle.

Henkien piina ei kuitenkaan hellittänyt heti. Parikymppinen tuore kristitty itki usein yksin ollessaan henkien pelkoaan.

– Yhtenä yönä näin unta, jossa kuulin äänen kertovan, että voin käskeä pahat henget pois Jeesuksen nimissä. Näin tein ja sen jälkeen henget jättivät minut rauhaan.

Henkiusko on thaimaalaisille arkipäivää. Upama on hämmentynyt useasti kertoessaan tapahtuneesta esimerkiksi eurooppalaisille kristityille.

– Raamatussakin puhutaan pahoista hengistä. Nehän ovat todellisia Jumalan vastavoimia. Miksi niin moni kristitty jotenkin väheksyy kokemustani henkien piinasta?

– Raamatussakin puhutaan pahoista hengistä. Nehän ovat todellisia Jumalan vastavoimia. Miksi niin moni kristitty jotenkin väheksyy kokemustani henkien piinasta?

Kristinusko oli buddhalaisen luostarin jättäneelle Upamalle täysin uusi ja vieras asia. Hän halusi oppia ja ymmärtää lisää ja sai tuntemattomaksi jääneeltä kristityltä stipendin, jonka turvin hän opiskeli ensin raamattukoulussa ja suoritti sitten Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon kolmevuotisen pappisseminaarin.

– Minulla oli valtava palo paitsi ymmärtää Raamattua myös kertoa kristinuskosta ihmisille. Olin onnekas, että perheeni hyväksyi ratkaisuni.

Upaman äiti kääntyi kristityksi hyvin pian poikansa kääntymisen jälkeen. Myös Upaman toisesta veljestä tuli kristitty, mutta toinen veli on edelleen buddhalainen.

– Thaimaassa eri uskontokuntiin kuuluvat ovat onneksi lain edessä tasavertaisia. Nykyään kaupungeissa ei ole mitään ongelmaa elää kristittynä, mutta joskus maaseudulla voi tulla sosiaalisia ongelmia yhteisön sisällä.

Kristittyjä on alle prosentti Thaimaan väestöstä, josta valtaosa on buddhalaisia. Thaimaan evankelis-luterilaisella kirkolla on noin 5 000 jäsentä. Kirkko kasvaa etenkin maan pohjoisosassa animismia harjoittavien vuoristoheimojen keskuudessa.

– Thaimaassa eri uskontokuntiin kuuluvat ovat onneksi lain edessä tasavertaisia. Nykyään kaupungeissa ei ole mitään ongelmaa elää kristittynä, mutta joskus maaseudulla voi tulla sosiaalisia ongelmia yhteisön sisällä.

Papin ura vei Upaman myös johtamaan vuonna 1994 perustettua Thaimaan evankelis-luterilaista kirkkoa, jonka piispana hän toimi vuosina 2003–2011. Kirkossa piispan virka on määräaikainen ja yksi henkilö voi toimia virassa enintään kaksi nelivuotiskautta. Piispan tehtävien jälkeen Upama on johtanut evankelis-luterilaisen kirkon teologikoulutusta.

– Olen jäämässä eläkkeelle ja palaan takaisin kotikylääni maaseudulle, jossa teen papin töitä vain osa-aikaisesti tarvittaessa.

Työnimikkeestä ja toimenkuvasta riippumatta Upama on omistanut elämänsä kristinuskon ilosanoman julistamiseen.

– Kristittynä elämä on paljon helpompaa kuin buddhalaisena. Buddhalaisen pitää tehdä valtavasti hyvää päästäkseen nirvanaan, jota on vaikea saavuttaa. Kristittynä pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen kautta.

Kuva: Päivi Arvonen

Edellinen artikkeliKolumni: Sinivalkoiset seppeleet ja punaiset ruusut
Seuraava artikkeliLuottamushenkilö Loviisasta: ”Kiitolliset silmät ovat paras palaute”

Ei näytettäviä viestejä