Tavaratalon automaattiovi kitisee pakkasessa. Ääni kuulostaa aivan herätyskellon kukolta. Oven vieressä kyyhöttää kerjäläinen pahvimuki kädessä. Kuljen ohitse. Mielessäni käväisee Pietari, joka hätäpäissään kielsi mestarinsa. Sanoihan Jeesus, että kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle.
Rakkaus uskon kriteerinä on vaativa, ja jokaisen mukiin heitetyn euronkin jälkeen se vielä syyttää. Teot eivät riitä tyynnyttämään omaatuntoa. Järki toki ymmärtää, ettei yksi ihminen voi tyhjentää hädän merta. Siksi riittää yhdenkin auttaminen.
Rakkauden voimaa ei voi väheksyä. On samalla myönnettävä, että subjektiivinen kokemus oikeasta on korvannut yleiset totuudet. Raamattu totuuden lähteenä on joutunut väistymään monien kirkkojen elämässä ja sitä tulkitaan vapaammin. Samalla ihmisestä on tullut Raamatun totuuden mitta. Lepääkö Raamatun ikuinen totuus siis erehtyvän ihmisen harteilla?
Tähän liittyy myös ajankohtainen keskustelu avioliittoon vihkimisestä. Piispat ovat linjanneet, että kirkossa vihitään vain miehen ja naisen avioliittoon. Jotkut papit taas ilmoittavat vihkivänsä samaa sukupuolta olevien avioliittoon, koska kokevat sen oikeaksi. Onko yleinen järjestys liukumassa yksilöllisen kokemuksen diktatuuriin muissakin asioissa?
***
Munkkina Martti Luther pyrki kaikin voimin noudattamaan rakkautta, hyvien tekojen tietä. Silti häntä painoi raskaasti kysymys ”olenko tehnyt tarpeeksi?” Hän sai helpotusta opettajansa Johann von Staupitzin sanoista ”turvaudu Kristukseen”.
Tuolloin 500 vuotta sitten Kristukseen turvautuminen ei ollut itsestään selvää – onko se nytkään? Raha ja hyvät teot olivat työntäneet Kristuksen syrjään. Lopulta Luther löysi vapauden ja vapautti löydöllään lukemattomat kristityt: Jumala ei vaadi rakkautta, vaan rakastaa ensin meitä antaen syntimme anteeksi. Sen sijaan apua tarvitsevat lähimmäiset tarvitsevat rakkauttamme, johon Jumala varustaa meitä Hengellään.
Reformaation juhlavuonna on hyvä muistaa reformaattorin ajatusta, että kirkko on Jumalan sanalle perustettu. Siksi se on pysyvä ikuisesti. Kirkko tarvitsee kuitenkin uudistusta, jotta se voi tavoittaa muuttuvassa maailmassa elävät ihmiset. Samalla kirkon on pysyttävä paikallaan pääasioissa, jotta se voi tarjota ylihistoriallisen perustan ihmisen elämälle.
***
Kristityillä tuntuu olevan valittavana kaksi tietä: ensinnäkin päätyminen maailman kaltaiseksi myötäilemään yleistä mielipidettä ja subjektiivista kokemusta. Toinen tie on vetäytyminen uskonnon totuuteen ja välinpitämättömyyteen maailmasta sekä vastuusta.
On kolmaskin tie: ihmisen vastuu itsestä ja maailmasta, sekä Kristuksen tuoma toivo ja pelastus.
Kirjoittaja on kenttäpiispa.
Kuva: Jukka Granström