Kolumni: Onko vanhoillislestadiolaisuudessa ja islamissa sama antropologia?

Porin Suviseurojen jälkimainingeissa on jälleen välttämätöntä pohdiskella vanhoillislestadiolaisuuden, Suomen kirkon suurimman herätysliikkeen omaperäistä teologista ajattelua.

Kotimaan haastattelussa SRK:n uusi puheenjohtaja Matti Taskila ei halunnut kommentoida sitä, onko vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella oikeaa, pelastavaa uskoa. Hän muistutti vanhoillislestadiolaisesta korostuksesta, jonka mukaan ”kaikki maailmaan syntyvät lapset ovat Jumalan näkymättömän seurakunnan jäseniä”.

Siis: kaikki lapset syntyvät maailmaan uskovaisina.

Vertaus ei ehkä ole ihan sopiva, mutta ajatus on kenties samankaltainen kuin islamissa, jossa ajatellaan kaikkien ihmisten syntyvän maailmaan muslimeina. Vasta vanhemmat ja kulttuuri vieroittavat heidät oikeasta uskosta.

Tästä syystä islamiin ei oikeastaan käännytä, vaan siihen palataan. Ja jonnekin palaaminen kaiketi tarkoittaa, että siellä on oltu ennenkin.

Väite synnynnäisestä uskovaisuudesta on hankala mutta mielenkiintoinen. Toisin kuin islamissa, vanhoillislestadiolaisuudessa toki allekirjoitetaan myös ajatus perisynnistä ja siten kaiketi myös ajatus langenneen ihmissuvun turmeltuneisuudesta.

Silti meillä on Augsburgin tunnustus, jonka mukaan (CA II) ”Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset… syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina.” Tämä perisynti tuo iankaikkisen kuoleman, ellei ihminen synny uudestaan kasteen ja Pyhän Hengen voimasta.

Vanhoillislestadiolainen sakramenttioppi on oma lukunsa. Teologisia ongelmia riittää, jos myös sakramenttien ei selvin sanoin myönnetä välittävän armoa, syntien anteeksiantamusta ja myös synnyttävän uskoa.

Miltei minkä tahansa kristinuskon tulkinnan tueksi voidaan yleensä osoittaa raamatunkohtia, joita valikoimalla saadaan tukea juuri omalle ajattelulle.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa uskoa, joka on ilmaistu uskontunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa. Lienee siis selvää, että keskeisissä pelastusta koskevissa asioissa uskon tulkintoja ei saman kirkon sisällä voi olla kovin suurta määrää.

Kuva: Jussi Rytkönen. Suviseurat pidettiin tänä vuonna Porissa.

Lue myös:

SRK:n uusi puheenjohtaja Matti Taskila: Vanhoillislestadiolaisuuden opetus ei muutu

Edellinen artikkeliNilsiän herättäjäjuhlilla seurapuheiden kirjo on laaja – lue kaksi kuvaavaa esimerkkiä
Seuraava artikkeliKolumni: Vaikka usein toista todistamme, syrjintä elää yhä vahvana

Ei näytettäviä viestejä