Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) uudeksi puheenjohtajaksi valittiin lauantaina Porin Suviseuroissa Matti Taskila Kannuksesta. Valinnan teki SRK:n uusi johtokunta.
Taskila on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on ollut vuoden verran eläkkeellä peruskoulun rehtorin tehtävistä.
Taskila ei tule herätysliikkeen ruoriin pystymetsästä. Kokemusta on karttunut SRK:n ensimmäisenä varapuheenjohtajana jo vuodesta 2007. Lisäksi hän on toiminut paikallistasolla Kannuksen rauhanyhdistyksen johtotehtävissä.
Uusi puheenjohtaja kertoo ottavansa puheenjohtajan tehtävät vastaan hyvillä mielin mutta myös tietyn tunnekuohun vallassa.
– Tämä ei ole ihan niitä helpoimpia tehtäviä. En ole pyrkinyt tähän tehtävään, mutta luotan siihen, että Jumala antaa minulle sen hoitamiseen tarvittavan viisauden ja välineet, Taskila sanoo.
Taskila: Vanhoillislestadiolaisuuden sisäinen keskustelu on hyvä asia
Uusi puheenjohtaja korostaa sitä, että SRK:n tehtävä on sama kuin aikaisemminkin: se edistää evankeliumin työtä sekä vaalii herätysliikkeen sisäistä yhteyttä.
Aika muuttuu, sen sijaan SRK:n opetus ei Taskilan mukaan muutu.
– Se julistus, jota Porin Suviseuroissa on kuultu, on aivan samaa, jota kuultiin esimerkiksi edellisissä Porin Suviseuroissa vuonna 1946, Taskila sanoo.
Vaikka oppiperusta on muuttumaton, herätysliikkeen sisällä käydään Taskilan mukaan toki erilaisia keskusteluja, esimerkiksi elämäntavasta ja arvoista. Tämä on uuden puheenjohtajan mielestä pelkästään hyvä asia,
– Vanhoillislestadiolaisuus ei ole sellainen puhumattomuuden tyyssija kuin usein väitetään. Me haluamme, että herätysliikkeemme sisällä käydään keskustelua. Mutta kaikkea on arvioitava Jumalan sanan pohjalta. Ja me uskomme, että Pyhä Henki opettaa meille siitä Jumalan sanasta.
”Avioliittokeskustelussa pyritään kiertämään Raamatun selvää sanaa”
Taskila on myös Oulun hiippakunnan kirkolliskokousedustaja. Hän arvioi vanhoillislestadiolaisten roolia kirkossa siten, että se osaltaan pyrkii pitämään koko kirkkoa kiinni Jumalan sanassa, perustuksessa.
– Vanhoillislestadiolaisuudessa me sitoudumme kirkon tunnustukseen. Ja kirkko ei saisi luopua ydintehtävästään. Myös maallistuminen on tässä ajassa uhkana kirkolle, samoin sen jakautuminen kaukana toisistaan oleviin ääripäihin.
Hän kertoo olevansa varsin huolissaan kirkossa käytävästä avioliittokeskustelusta. Vanhoillislestadiolaisuuden kanta on perinteinen: avioliitto on vain miehen ja naisen liitto.
– Tämä on myös minulle itselleni luovuttamaton asia. Se opetetaan Jumalan sanassa. Maallikkona minä en voi ymmärtää, miten kirkossa on myös sellaisia, jotka pyrkivät kiertämään tässä asiassa Raamatun selviä ohjeita, käskyjä ja kieltoja. Kirkko on avioliittoasiassa todellisen, ison haasteen edessä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei kuitenkaan haluta asettaa kirkolle ehtoja asiassa.
– Ei siis niin, että esimerkiksi uhkailisimme tässä vaiheessa kirkosta lähtemisellä, jos kirkko päättää avioliittoon vihkimisestä meidän mielestämme väärällä tavalla. Päinvastoin me rukoilemme, että kirkko pitäisi opetuksensa avioliitosta ennallaan, Taskila linjaa.
Jos kirkko kuitenkin ryhtyisi vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia, asia pitäisi Taskilan mukaan keskustella herätysliikkeessä perusteellisesti uuden tilanteen pohjalta. Mutta etukäteen mitään ei lähdetä ennustelemaan.
SRK julkaisee Luther-kirjan
Reformaation juhlavuosi on Taskilan mukaan yksi uusi mahdollisuus sekä kirkolle että herätysliikkeelle.
– Osaltamme haluamme huomata reformaation, uskonpuhdistuksen muistovuoden. Yhtenä esimerkkinä on esimerkiksi Lutheria käsittelevä kirja, jonka SRK julkaisee syksyllä.
Uuden vastuun kantamiseen suostuminen puheenjohtajana oli Taskilalle myös eräänlaisen kiusauksen voittaminen.
– Helpompaa olisi ollut vain jatkaa eläkkeellä oloa, ilman tätä vastuuta. Kaiken kaikkiaan haluan kuitenkin korostaa myös sitä, että tässä tehtävässä olen nimenomaan palvelija, en mikään vallankäyttäjä tai kenenkään toisen yläpuolella.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suurimman herätysliikkeen keskusjärjestön johdossa toimiminen ei epäilemättä sovikaan kelle tahansa. Vanhoillislestadiolaisuus herättää julkisuudessa usein erilaisia tunteita. Liikkeestä on olemassa erilaisia ennakkokäsityksiä, joita liikkeen johto on jo kauan pyrkinyt oikomaan.
Toisaalta vanhoillislestadiolaiseen opetukseen ja elämäntapaan liittyy myös selkeitä piirteitä, jotka erottavat joukkoon kuuluvat suomalaisten valtavirrasta.
Seurakuntaopista on vaikea keskustella
Vanhoillislestadiolaisen teologisen ajattelun ytimessä on niin sanottu seurakuntaoppi. Sen mukaan todellinen uskovaisten seurakunta kirkon sisällä on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.
Kansankirkko nähdään tietysti hyvänä asiana, ja siihen sitoudutaan, mutta kirkkoa luonnehditaan hengellisesti pikemminkin osaksi maallista esivaltaa. Sen sisällä elää oikea seurakunta.
Puheenjohtaja Matti Taskila, voiko SRK myöntää, että oikeaa, pelastavaa uskoa olisi myös vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella?
Kysymys on Taskilalle vaikea. Hetken mietittyään hän toteaa, ettei halua nyt kommentoida tätä kysymystä. Hän kuitenkin lupaa, että asiaan voidaan palata hänen kanssaan myöhemmin.
– Toteaisin kuitenkin tässä yhteydessä, että kaikki maailmaan syntyvät lapset ovat Jumalan näkymättömän seurakunnan jäseniä.
”Rauhanyhdistykset eivät määrää ehkäisystä”
Toinen hyvin tunnettu vanhoillislestadiolaisuuden piirre ovat suuret, monilapsiset perheet. Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että syntyvät lapset on otettava vastaan eikä syntyvyyden säännöstelyä ehkäisyn avulla hyväksytä.
Käytännössä syntyvyyden säännöstely torjutaan esimerkiksi seurapuheissa ja muussa opetuksessa. Myös vanhoillislestadiolaisen yhteisön sosiaalinen paine asiassa voi olla huomattava.
Voisiko vanhoillislestadiolaisuus nyt reformaation merkkivuotena avartua ja uudistua tässä asiassa siten, että perhekoosta ja syntyvyyden säännöstelystä päättäminen jätettäisiin pariskuntien omaksi asiaksi ja valinnaksi?
Taskilan mukaan SRK tai rauhanyhdistykset eivät missään tapauksessa määrää ehkäisystä kenenkään puolesta.
– Vanhoillislestadiolaisuus ei ole kieltojen ja käskyjen liike, hän sanoo.
– Kaiken takana on Jumalan sanaan pohjautuva uskonymmärrys. Me opetamme, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Tätäkin asiaa on tutkittava Jumalan Sanan opetuksen pohjalta. Ja Jumalan sanaan sidottu omatunto neuvoo uskovaisia myös tässä asiassa.
Puheenjohtaja kertoo ymmärtävänsä, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja että suurten perheiden elämä monien lapsien kasvattajana ei ole aina helppoa.
– Itselläni on viisi lasta. Muistan menneitä vuosia siten, että ajoittain elämä pienten lapsien kanssa oli haastavaa, mutta kyllä se oli myös rikasta elämää. 11 lastenlastamme ovat minulle ja vaimolleni nyt elämän suloista jälkiruokaa.
Yleistä käsitystä vastaan Taskila korostaa vielä voimakkaasti sitä, että herätysliike tai sen jäsenet eivät kontrolloi kenenkään toisen perheasioita.
– Jokainen ihminen vastaa elämästään Jumalalle yksin. Me emme ole vastuussa elämämme ratkaisuista toisille ihmisille.
Kuva: Jussi Rytkönen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***