Kristuksen läsnäolo jokapäiväisessä elämässä ja Jumalan evankeliumin voima. Epäoikeudenmukaisuus, marginaaliin jätetyt ihmiset ja solidaarisuus heitä kohtaan.
Seurapuheiden kirjo Nilsiän herättäjäjuhlilla on ollut lauantaipäivään mennessä jo varsin laaja. Aamuseuroissa maanviljelijä Jouko Kukkonen Keiteleeltä lähti suoraan etsimisestä ja Jeesuksesta. Hänen seurapuheensa voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Kukkosta on myös haastateltu tämänviikkoisessa Kotimaassa. Jutun voi lukea täältä.
– Oletko tullut tänne etsimään ihmistä, tuttua tai hyvää ystävää vai etsitkö Jeesusta? Tiedät varmaan, että Jeesuksen voi kohdata, saada ystäväksi ja hänen seurassaan on mahdollista elää tänäänkin.
Hän kertoi puheessaan saaneensa uskonsa jo lapsena. Käytännössä se tuo elämään anteeksiannon ja rakkauden. Ne liittyvät hänen mukaansa vahvasti yhteen. Ilman anteeksiantoa ei voi olla rakkautta.
– Puhe rakkaudesta on tyhjää sanojen helinää, sillä rakkaus on aina teko. Rakkauden vastakohta on syyttäminen ja syytös. Se on myös saatanan päätehtävä. Häntä kuunnellen astumme ansaan: katkeruuden ja vihan upottavaan ja myrkylliseen liejuun, hän sanoi.
– Sieltä meidät nostaa vain Jumala evankeliumin voimallaan. Tuon voiman nimi on armo ja anteeksiantamus. Se on myös juuri se veren voima, mistä Siionin virsissäkin veisataan. Veren tähden saamme anteeksi, veren voimalla annamme anteeksi. Jeesuksen rakkauden ja anteeksiantamuksen todistus annettiin ristillä. Me todistamme rakkautemme aitouden ja anteeksiantamuksen syvyyden teoillamme.
”Poliittisten kysymysten tuominen hengellisten rinnalle ei tarkoita evankeliumin sanoman unohtamista, vaan sen tekemistä eläväksi”
Aamuseuroissa Kukkosen jälkeen puhui tamperelainen diakoniatyötä tekevä Reija Jarkkola. Hän aloitti puheensa toteamalla, kuinka etuoikeutettu hän on voidessaan elää rauhan keskellä, oman perheensä kanssa ja ilman pelkoa. Jarkkolan seurapuheen voi lukea kokonaan täältä.
– Yhteiskuntamme näyttäytyy hyvin erilaisena eri ihmisille yhteiskunnallisesta asemasta, koulutustasosta, varallisuudesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta ja monesta muusta seikasta riippuen.
Jarkkola pohti puheessaan yhteiskunnan rakenteita ja niiden vaikutusta siihen, kuka on etuoikeutettu ja kuka ei.
– Aikamme henki tukee illuusiota siitä, että menestyminen on jokaisen omaa ansiota ja toisaalta osattomuus johtuu siitä, että ei ole tehnyt tarpeeksi töitä oman elämänsä eteen. Valinnanvapaudesta, erillisyyden ihanteesta ja oman elämän herruudesta puhuminen typistävät erilaiset ihmiskohtalot henkilökohtaisten valintojen summiksi, vaikka totuus on, että jo syntymässä toiselle jaetaan huomattavasti paremmat kortit kuin toiselle.
Hän puhui solidaarisuudesta, empatiasta ja siitä, kuinka marginaalissa olevien ihmisten oikeuksia ei ajeta ”ylhäältä päin ohjaten ja neuvoen vaan rinnalla kulkien, pieneksi kasvaen”.
Jarkkola käsitteli myös kirkon ja politiikan suhdetta. Hänen mukaansa kirkon olisi oltava yhteiskunnallisesti aktiivinen ja otettava kantaa poliittisiin kysymyksiin. Kyse ei ole puoluepolitiikasta vaan asettumista ”inhimillisyyden ja solidaarisuuden riveihin epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta vastaan”.
– Jos kirkko irtisanoutuu täysin elämänpoliittisesta toiminnasta, irtisanoutuu se samalla ihmisten arjesta ja etenkin vähempiosaisten kamppailuista yhteiskunnassa. Poliittisten kysymysten tuominen hengellisten rinnalle ei tarkoita evankeliumin sanoman unohtamista, vaan sen tekemistä eläväksi ja uudistamista vastaamaan tämän päivän yhteiskuntaa ja tämän päivän ihmisten elämää, hän sanoi.
– Me, kristillinen yhteisö, emme voi piiloutua hengellisen retoriikan taakse, vaan meidän on osoitettava selkeästi tukemme aikamme sorretuille ja antaa ääni niille, jotka on väkivalloin vaiennettu.
Kuva: Antti Berg. Maanviljelijä Jouko Kukkonen piti seurapuheen aamulla Nilsiän herättäjäjuhlilla.
Lue myös:
Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokous pohti tulevaa ja valitsi hallitukseen neljä uutta jäsentä