Havahduin kesäteatterissa siihen, miten oma murre, västnyländska (Länsi-Uudenmaan ruotsinkielinen murre), avasi sydämen tutulle tekstille tulla lähelle. Oma murteeni avasi sellaiset portit, joita aikaisemmin olin tietämättäni pitänyt kiinni. Kyseessä oli Väinö Linnan suurteos Tuntematon sotilas. Aikaisemmin Rokka, Hietanen ja Koskela olivat tuntuneet etäisiltä, minulla kun ei ole minkäänlaista sidettä tai suhdetta suomenkielen murteisiin.
Kävin juhannusviikolla katsomassa Suomi Finland 100 juhlaohjelmaan kuuluvan näytelmän Okänd soldat i Harparskog. Edvin Laineen ja Olavi Veistäjän vuonna 1966 tehty käsikirjoitus oli nyt käännetty ensimmäistä kertaa ruotsiksi ja näytelmä esitettiin autenttisella sota-alueella Harparskogin puolustuslinjalla Hankoniemellä Raaseporissa. Ruotsinkielisen tekstin (käännös: Lena Selén ja Berndt Gottberg) ja oman murteeni avulla Linnan tekstiin tuli aivan uutta syvyyttä. Rokka, Hietanen ja Koskela puhuivat sydämenkieltäni. Pystyin tuntemaan heidän kanssaan sodan julmuuden ja rintamatoveruuden lujuuden. Liityin heidän kanssaan oman sukuni sodankäyneisiin, kärsineisiin ja siitä selvinneisiin. Tunteet nousivat pintaan.
En ole aikaisemmin omakohtaisesti täysin ymmärtänyt esimerkiksi raamatunkäännöstyön merkitystä. Kaikki minulle tärkeä on ollut käännettynä tai kirjoitettuna sekä ruotsiksi että suomeksi. Nyt kun sain syvemmän yhteyden maamme historiaan näytelmässä käytetyn kielen avulla, niin voin vain kuvitella, mikä merkitys on siinä, kun saa lukea tai kuulla sanoman Jumalasta omalla kielellään.
Näytelmä Raaseporissa on suursatsaus molemmilla kotimaisilla. Näyttämönä oleva sota-alue, suomalainen kallioinen mäntymetsä, voisi yhtä hyvin olla Karjalankannaksella kuin Länsi-Uudellamaalla.
Nyt historiamme raskaat sotavuodet ja ikoniset sotilashahmot avautuvat katsojalle monituisin murtein ja kielin.
Näytelmän Tuntematon sotilas Harparskogissa voi nähdä suomeksi 8.7.–23.7.
Kuva: Pressikuva/ Chris Senn