Essee: Isis laajenee 
ja uskontorauha horjuu Kaakkois-Aasiassa

Hän sanoi haluavansa kuolla.

– En voinut tehdä hänen hyväkseen mitään, maltillinen muslimijohtaja kertoo BBC:n uutisvideolla Filippiineillä.

Muslimijohtaja oli tarjonnut islamistitaistelijalle mahdollisuutta irrottautua terroristiryhmästä ja lupasi auttaa tämän hallituksen entisille jihadisteille perustamaan tukiohjelmaan.

Turhaan. Mies kävi mieluummin pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan Mindanaon saarella.

Juhannusviikolla Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte varoitti Manila Times -lehdessä sisällissodan vaarasta, jos kristityt kostavat islamistien hyökkäykset tarttumalla aseisiin.

Isis-järjestöön linkittyneet Maute-taistelijat valtasivat toukokuussa muslimienemmistöisen Marawin kaupungin.

– Ihan kuin Lähi-idässä… pelkkää tappamista ja tuhoa, presidentti Duterte sanoi Manila Timesin mukaan.

Filippiineillä poliitikot keskustelevat parhaillaan keinoista, joilla he voisivat estää terroristeja saamasta pysyvää jalansijaa Mindanaon saarella, jolla asuu suurin osa Filippiinien muslimivähemmistöstä. Yhdysvallat tukee taistelua, mikä muuttaa paikallisen konfliktin helposti suurvaltapolitiikaksi.

Filippiinit, Indonesia ja Malesia yhteistyöhön terrorismia vastaan

Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen keskuksen mukaan Isis oli viime syksynä täysin toimintakykyinen 18 valtiossa. Irakissa ja Syyriassa sijaitsevien ydinalueidensa lisäksi sillä on alaosastoja ainakin Algeriassa, Nigeriassa, Libyassa, Siinain niemimaalla, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Afganistanissa, Pakistanissa ja Kaukasuksen alueella.

Nyt Isis pyrkii vahvistamaan vaikutustaan myös Kaakkois-Aasiassa. Filippiinien, Indonesian ja Malesian puolustusvoimat sopivat kesäkuussa sotilaallisesta yhteistyöstä terrorismia vastaan.

Missään valtiossa ei elä niin paljon muslimeita kuin 260 miljoonan asukkaan Indonesiassa. Se, millaiseen islamiin he samaistuvat, on jopa maailman mittakaavassa iso kysymys. Tähän asti uskonnollinen suvaitsevaisuus on ollut poikkeuksellista muslimienemmistöisessä maassa.

”Indonesian maltillinen islam on inspiraatio maailmalle”

Yhdysvaltojen varapresidentti Mike Pence totesi huhtikuussa, että Indonesian maltillisen islamin perinne on suorastaan inspiraatio maailmalle. Puhtaan islamin kannattajat sen sijaan näkevät Indonesian moniuskontoisen Pancasila-aatteen uskontonsa rappiona.

Ideologisen taistelun laineita kantautui Suomenkin mediaan, kun Jakartan kristitty kuvernööri Basuki Tjahaja Purnama tuomittiin toukokuussa kahdeksi vuodeksi vankilaan jumalanpilkasta.

Islamin asemasta on taisteltu Indonesian itsenäistymisestä (1949) saakka. Islamistit olisivat halunneet perustuslakiin vähintään maininnan shariasta. Ensimmäisen presidentin Sukarnon mielestä islamin korostaminen olisi vaarantanut etnisesti hajanaisen valtion yhtenäisyyden. Kansanuskonnot, hindulaisuus, buddhalaisuus, kristinusko ja islam olivat eläneet pitkään poikkeuksellisessa harmoniassa keskenään ja saaneet vaikutteita toisiltaan.

Sukarno ja muut nationalistit päättivät, että valtio ja moskeija pidetään erossa toisistaan. Perustuslakiin ei tullut mainintaa shariasta.

Saudi-Arabian rahoilla edistetään jyrkkää wahhabismia

Poliittisesti vaikutusvaltainen Islamistinen rintama (FPI) pitää Pancasila-aatetta historiallisena petoksena. Sen mielestä uskonnollinen tasa-arvo ja moniarvoisuus eivät kuulu islamiin. Osa jyrkästä suunnasta vastustaa myös yleistä äänioikeutta ja yksilönvapauksia.

Indonesian suurin islamilainen järjestö Nahdlatul Ulama edustaa perinteistä maltillista islamia, johon on sulautunut jaavalaisia monikulttuurisia arvoja. Tämänkin järjestön sisällä väännetään nyt siitä, miten islamia pitäisi tulkita oikein.

Paikalliseen kulttuuriin sulautuneen islamin säilyttäminen käy jatkuvasti vaikeammaksi. Ponnisteluja hankaloittaa muun muassa Saudi-Arabiasta Indonesiaan virtaava raha. Rialeilla edistetään jyrkän wahhabismin leviämistä etenkin köyhän ja kouluttamattoman väestön pariin.

Kenen moskeijassa istut, sen perjantaisaarnaa kuuntelet.

Kuva: Lehtikuva/ Reuters/ Jorge Silva

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kirjoitusta varten on haastateltu sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Timo Kaartista ja Aasian tutkimuksen yliopistonlehtori Tiina Airaksista Helsingin yliopistosta sekä vierailevaa vanhempaa tutkijaa Olli Ruohomäkeä Ulkopoliittisesta instituutista.

Edellinen artikkeliKolumni: Hengelliset kesäjuhlat ovat lapselle viitta taivastielle
Seuraava artikkeliKolumni: Oma murre 
avaa sydämen ymmärtämään historiaa ja nykyisyyttä

Ei näytettäviä viestejä