Näinä myrskyisinä aikoina sopuisat hetket ovat mukavia. Sellainen hetki osui tiistai-iltaan, kun Porvoon kirkkoyhteisön priimakset kokoontuivat messuun Tampereen tuomiokirkkoon. Suomeksi sanottuna siis joukko luterilaisia ja anglikaanisia piispoja juhlisti yhdessä Porvoon julistuksen merkkivuotta.
Julistuksen allekirjoittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 26 vuotta – varsinainen juhlavuosi oli viime vuonna, mutta silloin korona esti kokoontumiset.
* * *
Porvoon julistukseen huipentui työ, jossa kaksi kirkkokuntaa haki tietä yhteyteen keskenään. Toinen osapuoli olivat Britannian ja Irlannin anglikaaniset kirkot ja toinen Pohjoismaiden ja Baltian luterilaiset kirkot. Niillä oli jo paljon yhteistä historian, liturgian ja identiteetin osalta ja samanlainen käsitys kirkon tehtävästä. Keskustelut alkoivat 1989, ja vuonna 1992 ehtoollista vietettiin yhdessä Porvoon tuomiokirkossa sen merkiksi, että yhteys oli löytynyt.
Seuraavaksi päätettiin laatia yhteinen julistus. Siinä on sovittu yhteisestä jäsenyydestä, virkojen vaihdettavuudesta ja rakenteista, jotka mahdollistavat kirkkojen välisen konsultoinnin merkittävissä uskoa, kirkkojärjestystä ja käytäntöjä koskevissa kysymyksissä. Toisin sanoen sopimuskirkot hyväksyvät toistensa jäsenet ja papit omikseen.
Julistuksen allekirjoittaneet kirkot muodostavat Porvoon kirkkoyhteisön. Sillä on hyvin kevyt rakenne: kullakin siihen kuuluvalla kirkolla on yhteyshenkilö ja nämä tapaavat toisiaan kerran vuodessa, kuten nyt tiistaina Tampereella.
Porvoon kirkkoyhteisöön kuuluvat sopimuskirkot ovat: Viron evankelis-luterilainen kirkko, Ruotsin kirkko, Norjan kirkko, Skotlannin episkopaalinen kirkko, Irlannin kirkko, Englannin kirkko, Liettuan evankelis-luterilainen kirkko, Walesin kirkko, Islannin evankelis-luterilainen kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko sekä myöhemmin mukaan liittyneet Tanskan kirkko, Latvian evankelis-luterilainen ulkomaankirkko ja Britannian luterilainen kirkko.
* * *
Tiistai-illan messussa Tampereen tuomiokirkossa kirkkoyhteisön ykseys tuntui vahvana. Se kuului rukouksissa ja virsien sanoissa. Se kuului myös siinä, että liturgian ja virsien kielenä vaihteli englanti, suomi ja ruotsi. Jokaiselle jotakin mutta kaikki yhdessä.
– Meidän haasteemme on olla, ei vain sopusoinnussa vaan harmoniassa toistemme kanssa, tanssimassa ajan virrassa Jumalan kanssa astumatta toistemme varpaille, ilmentämässä Jumalan olemusta maailmalle, joka tuntee häntä niin vähän, totesi Dublinin arkkipiispa Michael Jackson saarnassaan.
Sanotkos tuota kauniimmin!
Lue myös
Porvoon julistuksen juhlatapaamisessa pohdittiin, mikä on oikea tapa olla kansallinen kirkko
Ilmoita asiavirheestä