Ranskalaisen elokuvaohjaaja Robert Bressonin ikonisessa Taskuvaras -elokuvassa kuljetaan rakkautta kohti kummallisia reittejä. Lopulta, kun polku on jo murjonut varpaita ja ihmispolo kolhiintunut, toteaa nuori päähenkilö Michel rakastetulleen: Miten outoa polkua minun olikaan kuljettava löytääkseni sinut. Polut rakkauden, ja Jumalan luokse, ovat usein ihmisjärjelle selittämättömät.

Uskon evankelis-luterilaista kirkkoa repivän kahtiajaon yhdeksi syyksi sen, miten suhtaudumme ihmisen polkuun Jumalaa kohti. Tampereella järjestetyissä Kirkon juhlissa kuultiin kaksi puheenvuoroa, joissa tiivistyivät hyvin erilaiset, jopa lähes vastakkaiset käsitykset.

Ensimmäisen puheenvuoron piti perjantaina Tampereen tuomiokirkossa Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen, joka rohkeasti itseään avaten kertoi matkastaan kohti syvempää itseymmärrystä ja Jumalan rakastamista. Henttisen summauksen mukaan ”radikaali rakkaus on sitä, että ihminen rakastaa ensin itseään ja niin paljon toista ihmistä, että tajuaa lopulta Jumalan rakastamisen toteutuvan tässä keskinäisessä rakkaudessa”. Henttisen mukaan siis Jumalan rakastaminen ja hyvä jumalasuhde alkaa oman itsensä hyväksymisestä ja itsensä rakastamisesta.

Toisenlaista näkökulmaa oli kuultavissa professori Miikka Ruokasen puheenvuoroissa, jotka kuultiin perjantaina samoihin aikoihin Aleksanterin kirkossa. Ruokanen puhui muun muassa Lutherin teologiasta, painottaen ettei luterilainen armo ole ”epämääräistä ihmisen hyväksymistä sellaisenaan tai itsensä hyväksymistä”. Nähdäkseni Ruokanen hahmottaa asetelman toisin päin: ennen kuin ihminen saa rakastaa itseään ja olla ehyt, on hänen sitä ennen turvauduttava Jumalan armoon ja tahtoon. Augustinuksen hengessä siis: aloite tulee Jumalalta, mutta ihmisen on tartuttava aloitteeseen.

Kumpi nyt sitten oli ensin, muna vai kana? Avaako itsensä rakastaminen oven Jumalan rakkaudelle, vai löytyykö avain itsensä rakastamiseen vasta Jumalan rakkauden löytämisestä? Saako ihminen hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja kääntyä Jumalan puoleen, vai alkaako vasta ”uskoontulosta” tie kohti ehjää minuutta?

Entä jos kyse olisikin ennen kaikkea aikaan liittyvästä ongelmasta? Vajavainen ihminen hahmottaa polkunsa Jumalaa kohti lineaarisesti. Se lienee ajatusketjun ensimmäinen harha-askel. Eikö Kaikkivaltias operoi vapaana ajan kahleista?

Voisivatko siis sekä Ruokanen että Henttinen olla oikeassa? Jos ihminen on armoa etsimässä, kulkee hän armon liepeillä, ja armo hänen kintereillään, alati. Joku meistä oppii rakastamaan vasta Jumalan löydettyään, toinen löytää Jumalan opittuaan rakastamaan. Miten outoja voivatkaan olla ne polut, joita pitkin ihmisen on kuljettava löytääkseen Hänet.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!