Kun Suomi oli sodassa, Puolustusvoimien alaisuudessa toimineet viihdytysjoukot tuottivat taisteluiden keskelle monenlaisia kulttuurielämyksiä: musiikkia, runonlausuntaa, tanssijoita ja taikureita. Rintamilla kiersi Suomen niemekkäimpiä taiteilijoita Tauno Palosta Ansa Ikoseen ja Tapio Rautavaaraan.

Eikö kaikki resurssit ja huomio olisi kannattanut suunnata sodankäyntiin ja hengissä pysymiseen – varsinkin kun taiteilijoiden tuominen lähelle etulinjaa oli vaarallista? Tarkemmin ajateltuna juuri hengissä pysymisestä olikin kysymys. Ilman kulttuuria ei ole yhteiskuntaa eikä elävää ihmistä. Ilman kulttuuria ei ole mitä puolustaa.

Suomi ei ole nyt sodassa, mutta ehkä jonkinlaisista poikkeusoloista voidaan puhua. Samalla kun Euroopassa soditaan, taloudessa eletään erityisen ankeita aikoja. Suomen hallitus yrittää muuttaa vauhdilla velkaantuvan ja vanhenevan maamme kurssia sopeuttamalla. Työ on ymmärrettävää, mutta mittavat kulttuurileikkaukset ovat lyhytnäköisiä ja köyhdyttävät monella tasolla.

YLEN LASKELMIEN mukaan hallitus olisi tällä vaalikaudella leikkaamassa kulttuurista jopa kymmeniä miljoonia euroja. Yhteensä se tarkoittaisi 10 prosentin leikkausta alalta, joka on jo ennestään ahtaalla aiempien leikkausten ja koronan jäljiltä sekä kuntien heikentyneiden talousnäkymien edessä. Arvioiden mukaan leikkaukset tulevat tarkoittamaan teattereiden, orkestereiden ja museoiden sulkemisia sekä työntekijöiden irtisanomisia. Kulttuuria tuotetaan entistä harvemmille ja entistä kalliimmalla.

”Yleensä leikataan menoista, ei tuloista”, totesi kirjailija ja käsikirjoittaja Mike Pohjola Kivi voittaa sakset -mielenilmauksessa huhtikuussa. Luovien alojen työllistävyys onkin ollut jo pitkään kasvussa. Niiden verotulot ovat noin 3 miljardia euroa ja osuus bruttokansantuotteesta reilut 3 prosenttia, suurempi kuin monella perinteisellä teollisuudenalalla.

Kasvavan tuoton lisäksi taide vähentää valtion menoja, sillä sen merkityksestä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Kulttuuritoiminnan on todettu olevan yhteydessä elämänlaatuun, mielenterveyteen, sairauksista toipumiseen sekä työhyvinvointiin. Hallitusohjelmassa todetaan osuvasti: ”Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta ja kestävyyttä.” Tätä kaikkea hallitus on kuitenkin leikkaamassa.

VAIKEINA AIKOINA kulttuurista leikkaaminen osoittaa ymmärtämättömyyttä. ”Kulttuurilla on suuri merkitys kansalaisten resilienssille, kokonaisturvallisuudelle sekä kansalliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle”, hallitus kiteyttää, mutta ei elä kuten opettaa. Kyse ei ole vain menetetyistä euroista vaan pienen maan henkisestä vahvuudesta ja omasta äänestä, viime kädessä koko olemassaolosta.

Leikata ei kannata identiteetistään eikä oksasta jolla istuu.

Kirjoittaja on helsinkiläinen oopperalaulaja.