Uusimpien ennusteiden mukaan Suomen kartalla tapahtuu ennennäkemätön mullistus: laajat osat maata uhkaavat lähivuosikymmenien myötä likipitäen autioitua.

Jos ennusteet toteutuisivat, pakkautuisi väestö eräitä poikkeusalueita lukuun ottamatta yhä enemmän runsaan kymmenen suuren kaupunkikeskuksen seudulle.

Muutto maaseudulta kaupunkikeskuksiin on globaali ilmiö. Miltei kaikkialla nuoret lähtevät keskuspaikkoihin usein opiskelun, työpaikkojen ja kenties helpommaksi arvellun elämäntavan perässä. Kuitenkin suuren syntyvyyden maissa jää maaseudullekin silti myös nuorta ja työikäistä väestöä.

Suomessa ongelman ytimessä on myös hälyttävän pieneksi käynyt syntyvyys. Suomalaiset sikiävät liian vähän. Vuodesta 2016 lähtien suomalaisia on kuollut enemmän, kuin uusia on syntynyt. Maahanmuutto on kasvattanut lähinnä kaupunkien väkimäärää.

Työpaikoista ja asumismahdollisuuksista on pitkälti kyse. Jos niistä on pulaa, maaseutupitäjästä tai kaupungista lähtee nuorta, työikäistä ja veronmaksukykyistä väkeä pois. Ja kunnan talous käy entistä kovemmalle. Kouluja suljetaan, kun lapsia on yhä vähemmän. Kierre ja toimintojen keskittäminen johtavat myös erilaisten palveluiden ja kauppojen vähenemiseen ja katoamiseen. Mistä seuraa taas poismuuttoa.

Tällainen hiljentäisi maaseudun. Muinoin hiellä raivatut ja rakkaudella hoidetut pellot metsittyvät, arvonsa menettäneet kiinteistöt rapistuvat tai puretaan.

Asiassa on muistettava muiden murheiden ohessa myös sotilaallinen huoli: Suomen puolustus hyötyisi koko maan elinvoimaisesta vakinaisesta asutuksesta.

MITÄ KIRKKO tekee tällaisessa tilanteessa? Kun Suomen erämaat aikoinaan asutettiin, seurasi kirkko perässä. Suurimpiin kyliin nousi kirkkoja, myöhemmin pienempiinkin. Seurakuntaverkosto laajeni. Mutta nyt se supistuu.

Kyllähän jokainen hehtaari Suomenmaata on edelleenkin jonkun seurakunnan vastuulla. Mutta jos messua tulevaisuudessa vietetään säännöllisesti yhä laajemmin vain jossakin yli 40 kilometrin päässä, on kirkkotie kovin pitkä.

Kirkolla on omat, tuoreet maaseutulinjaukset. Kyllä se, mitä on tapahtumassa, on seurakunnissakin hyvin tiedossa ja siihen yritetään vastata. Mutta harvenevan ja ikääntyvän asutuksen realiteetit ovat niillekin vaikea rasti, eikä kirkon pienenevä jäsenmäärä helpota tilannetta. Seurakuntien kokoa ei myöskään voi kasvattaa loputtomiin, sillä toiminta on kuitenkin paikallista ja yhteisöllistä.

Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä ihmettä, joka ratkaisisi ongelman.

Tulevaisuus on kuitenkin avoin. Ehkä urbaanin elämän varjopuolet, arvojen ja kulttuurin muutos, uudet innovaatiot luonnonvarojemme hyödyntämisessä, teknologia ja vielä tuntemattomat uudet elinkeinot vielä kääntävät muuttovirtoja. Jospa suomalainen uudenlaisen elannon saamisen mahdollistamana kaipaisi kerran takaisin metsien ja vesien äärelle.

Lue myös:

Kirkkoon kuuluvien väestöllinen keskipiste liikkuu koko väestöä selvästi hitaammin