Kolumni: Elämän merkitys ei löydy sen mielekkyydestä

Kuva: Jukka Granström

Nuori sijoittaja oli löytänyt elämäänsä sisältöä: ”Maailmassa on vain yksi uskonto, jota muut uskonnot kumartavat, ja se on raha”, hän arvioi Ylen tosi-tv-sarjan mainoksessa.

Jonkin nimeäminen uskonnoksi tarkoittaa milloin mitäkin, joten aivan varma virkkeen merkityksestä en voi olla. Koska tässä uskonto on kuitenkin jotain sellaista, jota kumarretaan, tulkitsen sen viittaavaan korkeaan auktoriteettiin. Sellaiseen, joka vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta.

Mielekkäältä tuntuva elämä ei välttämättä ole merkityksellistä, eikä hyvin merkityksellinen elämä välttämättä tunnu mielekkäältä.

Elämän merkityksellisyys ja merkityksen etsintä on noussut viime vuosina keskustelunaiheeksi niin tutkimuksessa kuin mediassakin.

Kun merkityksellisyyttä kerran niin kovasti etsitään, se taitaa olla kateissa, ja silloin keskustelulle on varmasti tarve.

Julkinen keskustelu kaipaisi kuitenkin käsitteellistä erottelua: elämän merkitys, jopa sen perimmäinen tarkoitus, on eri asia kuin kokemus elämän merkityksellisyydestä, toisin sanoen elämän mielekkyydestä.

Englanniksi ero ilmaistaan prepositiolla: meaning of life viittaa yleisesti elämän merkitykseen ja meaning in life henkilökohtaiseen kokemukseen elämän mielekkyydestä.

Merkityksellisyys ja mielekkyys eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta eivät ne myöskään ole toistensa synonyymeja. Mielekkäältä tuntuva elämä ei välttämättä ole merkityksellistä, eikä hyvin merkityksellinen elämä välttämättä tunnu mielekkäältä.

Silti puhumme mielekkyydestä ja merkityksestä aivan kuin ne olisivat yksi ja sama asia. Ja tosiasiassa usein puhummekin mielekkyydestä, emme merkityksestä.

Tarkoitus tuskin löytyy itseen käpertymällä.

YKSILÖKESKEISSÄ AJASSAMME elämän tarkoituksesta puhuminen tuntuu yhtä aikaa julkealta ja nololta. Mikä minä olen kenenkään muun elämän merkityksestä lausumaan yhtään mitään.

Näin on ehkä ajateltu myös kirkossa, sillä kirkon verkkosivuilta Evl.fi:stä en elämän tarkoituksesta löytänyt mitään.

Tutuilta papeilta sain sen sijaan monta hyvää näkökulmaa. Erään mieleen oli jäänyt vanhaa sanontaa mukaileva viisaus elämän tarkoituksesta: tärkeintä ei ole matka, ei myöskään päämäärä vaan matkaseura.

Toinen viittasi piispa Eino Sormusen kirjaan Kristinoppi (1948): ”Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään.”

Molemmat puhuivat yhteydestä. Näin olen taipuvainen itsekin ajattelemaan: tarkoitus tuskin löytyy itseen käpertymällä.

Kysymys elämän perimmäisestä tarkoituksesta on vaikea ja varmaan mahdoton ratkaista. Niin suuri, että tekisi mieli väistää.

Mutta vaikka tehtävän tunnistaisi jo ennakolta mahdottomaksi, merkityksen etsiminen voi olla tärkeää. Ilmeistä on, että moni kaipaa elämänsä tarkoituksen etsimiseen aineksia.

Joku ilmatilan joka tapauksessa vie. Vaikka joku sellainen, joka ohjaa keskustelun sivuraiteille koskemaan elämän mielekkyyttä. Siihen kysymykseen rahan haaliminen voi olla ihan järkevä vastaus.

Vastaus henkilökohtaiseen merkityskriisiin saati aikamme suuriin kysymyksiin kuitenkaan tuskin löytyy elämästä vailla tarkoitusta, olkoon se kuinka mielekästä hyvänsä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLukijoilta: Onko prioriteettina Raamattu vai valtionkirkko? – Juhana Tarvainen vastaa
Seuraava artikkeliPiispa Teemu Laajasalo vastaa toimittajien kysymyksiin Piispan kyselytunnilla

Ei näytettäviä viestejä