Kolehdin keruuta ei kyseenalaisteta kirkossa laajasti, sanoo jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän asiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta.
Kolehdin asema nousi keskusteluun sen jälkeen, kun Helsingin Kallion seurakunnan kappalainen Riitta Männistö pohti sen tarpeellisuutta Ylen haastattelussa heinäkuun lopussa.
– Kirkollisvero on se anti, joka kirkolle ja hädänalaisille nykyään annetaan. Se on aika ohut symboli entisestä se kolehti, minun puolestani se voitaisiin vaikka lopettaa, Männistö sanoi Ylelle.
Kotimaa24:n tavoittama Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo asettui puolustamaan kolehtia sekä teologisista että taloudellisista syistä.
Vaikka kolehdin asema on vakaa, sen merkitys on Terhi Paanasen mukaan osin hämärtynyt. Hän muistuttaa, että kolehdin taustalla on varhaisten kristittyjen tapa tuoda messuun ehtoollisaineet. Ne jaettiin takaisin seurakunnalle Kristuksen ruumiina ja verenä, ja ylijäänyt vietiin köyhille ja sairaille. Nykyään leivän ja viinin sijaan tuodaan rahaa.
Paananen kuvailee kolehtia messun yhteisölliseksi osaksi, jossa ei ajatella vain omaa hengellistä elämää vaan muita seurakuntalaisia. Paanasen mukaan kolehti osoittaa kirkon auttamistyön kuuluvan yhteen hengellisyyden kanssa.
– Jos kolehtia ei kerättäisi, puhe köyhien auttamisesta olisi pelkkää puhetta. Messu ei olisi enää sillä tavalla diakoninen kuin sen on tarkoitus olla.
Kolehtia kerätään vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa. Erityisesti pienille järjestöille kolehdista saatu tuki voi olla elintärkeä.
– Tiedän järjestöjä, jotka saavat yhdestä kolehdista suurin piirtein puolet vuosibudjetistaan, Terhi Paananen sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Onko kolehti aikansa elänyt tapa?
”Kolehti on kadottanut alkuperäisen ideansa”
Teemu Laajasalo: Tehtävämme ei ole ylenkatsoa ihmisten lahjoja