Kallion seurakunnan kappalainen Riitta Männistö pohdiskeli Ylen ja Kotimaa24 haastatteluissa kolehdin mielekkyyttä ja sanoo sen olevan menneisyyden symboli. Onko tämä kolehtikriittinen pohdinta ollut laajemminkin Kalliossa esillä, kirkkoherra Teemu Laajasalo?
– Kalliossa oli aiemmin vuosikymmeniä toisenlainen kolehdinkeräämistapa, jossa kolehti kerättiin lippaisiin vasta ulko-ovella messun jälkeen. Pidin sitä teologisesti omituisena ja jumalanpalvelusohjeen vastaisena. Minun kirkkoherra-aikanani kolehti on palautettu kerättäväksi normaalissa kohdassa uhrivirren aikana.
Laajasalon mielestä kolehtia ja sen merkitystä ei ole syytä vähätellä. Tähän on kolme syytä.
– Ensinnäkin kolehti on luovuttamattomasti messun osa. Se on yhteydessä nimenomaisesti ehtoolliseen, Kristus-uhri annetaan seurakunnalle ja sitä valmisteltaessa eli uhrivirren aikana seurakunta kerää oman uhrilahjansa lähimmäiselle. Kolehdin merkitys ei ole sen tuotossa vaan seurakuntalaisen halussa laittaa Jumalalta saadut hyvät lahjat kiertoon.
– Toiseksi kolehtia ei pidä vähätellä, koska meidän tehtävämme ei ole ylenkatsoa ihmisten lahjoja. Lesken ropo muistuttaa, että me emme tiedä kuka antaa liiastaan ja kuka vähästään.
Kolmanneksi Laajasalo muistuttaa, että kolehtien määrä on erittäin suuri.
– Jos kokonaissumma on noin kahdeksan miljoonaa niin silloin kolehdit vastaavat kolmea nälkäpäiväkeräystä tai kahta yhteisvastuukeräystä. Kyllä sillä aika paljon kärsimystä lievennetään. Monen lahjan saajan ja kanavana toimivan järjestön kannalta kolehdit ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Kun ajatellaan, että tämä on niiden kaikkein uskollisimpien kirkossakävijöiden lahja, niin merkitys ylevöityy entisestään.
Laajasalon mielestä kolehdin kannalta olennaista on ymmärtää, että se liittyy ehtoollisyhteyteen.
– Kolehtien ilmoittamiseen olisi syytä kenties kiinnittää enemmän huomiota. Kolehtikohteet ovat pääosin hyviä.
Kotimaa24 tavoitti Teemu Laajasalon lomalta.
Kuva: Olli Seppälä
Lue