Koko kylä mukana operaatiossa – seurakuntakoti 
pelastettiin yhteisvoimin Kylmäkoskella

Elviira Suokas on päättänyt tehdä tiffanylasikurssilla pöllön. Seurakuntakodilla pidettävän kurssin järjestää kyläyhdistys.

Ohjaaja Kirsti Niemi ihailee nuoren kurssilaisensa huolellista työskentelyä. Suokas on kiinnittänyt lasinpalojen ympärille kuparifoliota. Hän sulattaa kolvilla tinalyijytankoa liimaksi kappaleiden väliin. Pian pöllö on valmis.

– Täytyy kiittää seurakuntaa, että saadaan olla täällä. Ennen oltiin koululla, mutta koulu suljettiin, kurssia ohjaava Niemi sanoo.

Seurakuntakodin avoimesta ovesta kuuluu linnunlaulua. Kylmäkosken kappeliseurakunnan kappalainen Riina Saastamoinen kantaa kahvipöydän ulos yhdessä Aseman kyläyhdistyksessä aktiivisesti toimivan Erkki Salon kanssa. Pöytään katetaan hänen vaimonsa Auli Salon leipomat lämpimät voisilmäpullat ja raparperipiirakkaa.

Erkki Salo luki joitakin viikkoja sitten Kotimaa-lehdestä, kuinka taloutensa kanssa kamppailevat seurakunnat joutuvat harkitsemaan kiinteistöistään luopumista. Kahvipöydän ääressä istuvat kylmäkoskelaiset olivat keksineet omalla kohdallaan ongelmaan ratkaisun.

Salo ojentaa nähtäväksi valokopion anomuksesta, joka on tehty Akaan seurakunnan kirkkoneuvostolle kaksi vuotta sitten. Siinä pyydetään, että paikalliset järjestöt saisivat pitää kokouksia ja tilaisuuksia seurakuntakodissa maksutta.

Seurakunnan mielestä idea oli mainio. Sopimukseen kirjattiin, että järjestöt huolehtivat lumitöistä ja liputtamisesta.

Talkoohenkeä on löytynyt paljon enempäänkin kuin sopimuksessa lukee.

– Kyllä tämän tuntee omakseen, ja lapsetkin oppivat tuntemaan, Lääninmäen yksityistiehoitokuntaa edustava kengitysseppä Tapani Immonen sanoo.

Kaikki hyötyvät

Paikallishistoriaa kuunnellessa ymmärtää, ettei vaatimattoman näköisen rakennuksen arvo ole euroilla laskettavissa.

Kun Kylmäkosken asemalle perustettiin puutavaratehdas, entinen takamaa alkoi kukoistaa. Tehtaan ympärille nousseessa kylässä oli parhaimmillaan koulu, useita ruokakauppoja ja ravintoloita, leipomo, limonaditehdas, kirjakauppa, tekstiilikauppa, polkupyöräliike ja kesäisin kioski.

Vaattureita, suutareita ja partureita oli kaksin kappalein. Lisäksi asukkaita palveli kievari, taksi, puhelinkeskus, posti sekä kaksi pankkia.

Paikallinen kartano lahjoitti seurakunnalle tontin rukoushuoneen rakentamista varten. Isännät lahjoittivat tukkeja ja kyläläiset rakensivat niistä Herran huoneen yhteisvoimin.

– Kun tehdas lakkautettiin, ihmiset katosivat vähitellen maailman tuuriin, Erkki Salo toteaa.

Nyt eivät junat enää pysähdy asemasta nimensä saaneessa kylässä. Eikä muustakaan ole jäljellä kuin kioski ja rukoushuone, jota nykyisin kutsutaan siis seurakuntakodiksi.

Vuonna 2011 Kylmäkoski liitettiin Akaan kaupunkiin. Seurakunta oli liitetty Akaan kappeliseurakunnaksi jo muutamaa vuotta aiemmin. Aseman kylän koulun lakkauttaminen kolme vuotta sitten oli kyläläisille kova pala.

Kun alkoi liikkua huhuja, että seurakunta joutuu ehkä myymään seurakuntakodin taloudellisista syistä, kylän aktiivit ryhtyivät pohtimaan pelastussuunnitelmaa.

– Kaikki hyötyvät, kun järjestöt pitävät rakennuksen talkoilla kunnossa. Järjestöt saavat kokoontumispaikan ja seurakunnan taloudellinen taakka kevenee, Tapani Immonen toteaa tyytyväisenä.

Seinätkin voivat olla pitämässä ihmisiä mukana seurakunnan elämässä

Kylmäkoski-seuran puheenjohtajan Sakari Seppälän mielestä yhteistyö sopii hyvin seurakunnan olemukseen.

– Usein sanotaan, ettei seurakunnan tehtävä ole pitää seiniä pystyssä, koska sana on tärkein. Mutta ei kannata vetäytyä. Ei sana kaikille merkitse niin paljon, mutta kun järjestöt ja seurakunta tekevät asioita yhdessä, sana ja seurakunta pysyvät ihmisten elämässä mukana.

Kylmäkoski-seurassa toimiva Marja-Leena Seppälä pitää seurakuntakotia tärkeänä yhteen kokoajana.

– Talkoot näyttävät nuorille, että olemme yhtä ja teemme yhdessä yhteiseksi hyväksi.

Kun kahvit on juotu, puhe kääntyy seurakuntakodilla ensi sunnuntaina vietettäviin kirkonmenoihin.

– Tarvitaanko suntiota? Erkki Salo kysyy.

– Kyllä sinut tarvitaan, kappalainen Riina Saastamoinen vastaa.

Auli Salo lupaa leipoa kirkkokahveille pullat.

Kuva: Philippe Gueissaz. Aseman kylän kyläyhdistyksessä aktiivisesti toimiva Erkki Salo (oik.) haluaa jakaa Kylmäkoskella hyvin toimivan mallin seurakunnan ja järjestöjen yhteistyöstä.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKansanlähetys vaihtoi mottonsa – painopisteinä edelleen raamattuopetus, evankeliointi ja lähetys
Seuraava artikkeliKolumni: Aikuisten kertausriparilla kysyttiin vaikeita estoitta

Ei näytettäviä viestejä