Mervi Räsänen ei näe mitään, ei edes valon kajoa. Kirkon asenteessa saavutettavuutta kohtaan hän sen sijaan näkee paljonkin valoa.

Hoitovirheen vuoksi 19-vuotiaana sokeutunut hieroja, lähihoitaja ja Pohjanmaan näkövammaisten yhdistyksen toiminnanjohtaja on aktiivinen seurakuntalainen. Hänelle on paljon väliä sillä, miten saavutettavuus on huomioitu rakennetun ympäristön lisäksi myös digitaalisissa palveluissa.

Räsänen vierailee usein kotiseurakuntansa Seinäjoen verkkosivuilla etsimässä tietoa esimerkiksi messuista ja muista tilaisuuksista. Työnsä vuoksi häntä kiinnostaa myös, miten näkövammaiselta onnistuu diakoniatyöntekijöiden ja erilaisten avustusten äärelle pääseminen.

– Seurakunnan nettisivut ovat erittäin hyvät. Puhelinnumerot ovat hyvin esillä ja oikeissa paikoissa, Räsänen kehuu.

Näkevä ja suomen kieltä hyvin taitava verkkoarkkitehti ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä merkitys esimerkiksi selkeällä otsikolla, helposti ymmärrettävällä kielellä ja navigointilogiikalla on satojen tuhansien ihmisten arkeen.

DIGIPALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS ei ole enää seurakunnissa – eikä missään muuallakaan – pelkän oivaltamisen ja viitseliäisyyden varassa. Suomessa säädettiin vuonna 2019 EU:n saavutettavuusdirektiivin mukainen digipalvelulaki. Lakia on sittemmin laajennettu, ja sen soveltaminen uusiin palveluihin alkaa siirtymäajan jälkeen kesäkuussa 2025.

Vaatimukset voi tiivistää kolmeen asiaan: Digitaalisen palvelun ja sisällön on täytettävä tekniset saavutettavuusvaatimukset, palvelusta pitää löytyä saavutettavuusseloste ja käyttäjillä pitää olla mahdollisuus antaa toimijalle palautetta.

Tekniikan osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi, että kuvien ja infografiikan sisältämä tieto kerrotaan myös sanoilla, videot tekstitetään ja lomakkeen voi täyttää näppäimistön avulla, Räsänen luettelee.

Saavutettavuusvaatimukset koskevat kaikkia verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia, joita viranomaiset, julkisoikeudelliset laitokset ja osa järjestöistä tarjoaa. Myös osa yksityistä sektoria kuuluu lain piiriin.

Lakia valvova aluehallintovirasto muistuttaa, että palvelun laajuudella tai kohderyhmällä ei ole merkitystä. Laki koskee myös viranomaisille ja asiantuntijoille suunnattuja palveluita, sillä tarkoitus on tarjota yhdenvertainen pääsy tietoon kaikille.

KIRKKOHALLITUKSEN SAAVUTETTAVUUDEN asiantuntija Katri Suhonen on katsonut kirkon kehitystä aiheen tiimoilta 14 vuotta. Paljon on parantunut, mutta tehtävää riittää vielä.

– Kaikki tuotteet ja palvelut pitää tehdä yhdenvertaisiksi. Jos jotakin seurakunnassa tehdään, täytyy sen sopia kaikille, Suhonen painottaa.

Oli kyseessä sitten tuote, ympäristö, ohjelma tai palvelu, se on suunniteltava sellaiseksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää sitä, Suhonen sanoo. Ja jotta tiedetään, toteutuuko tämä, vammaisilta ja viittomakielisiltä henkilöiltä on pyydettävä jatkuvasti palautetta.

Kirkon saavutettavuusohjelma on laadittu YK:n vammaissopimuksen pohjalta. Se vastaa Suhosen mukaan jo nyt hyvin digipalvelulain vaatimuksia. Hän olettaa, että parannettavaa löytyy erityisesti asiointiin ja palautteen antamiseen verkossa sekä sähköisiin kirjoihin.

Kirkkohallituksen saavutettavuustyöryhmä tuottaa aiheesta aineistoa ja antaa seurakunnille tukea ja koulutusta.

– Autamme mielellämme ja etsimme ratkaisuja pulmiin, Suhonen lupaa.

Evankeliumin ja kirkon olemus osoittavat hänen mielestään samaan suuntaan saavutettavuuspyrkimysten kanssa.

– Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Siellä ei ole liikkumisen, ymmärtämisen, vuorovaikutuksen, asenteiden eikä toiminnan esteitä.

Ajattelun muutos ei aina synny hoksauttamalla. Suhonen toivoo, että lähimmäisen rakkaus riittäisi, mutta hänen kokemuksensa mukaan se ei riitä. Myös sääntöjä ja seuraamuksia tarvitaan.

– Kun saavutettavuuden laiminlyömisestä sakotetaan, asiat alkavat kiinnostaa ja tilanteet korjataan, hän toteaa.

Myös Näkövammaisten liitto pahoittelee välinpitämättömyyttä digipalvelulain noudattamista kohtaan. Saavutettavuusasiantuntija Terhi Mannisen mukaan ymmärrystä puuttuu edelleen. Saavutettavuus nähdään lisäelementtinä, joka voidaan liimata palveluun myöhemmin.

Iso joukko käyttäjiä ei voi tästä syystä hoitaa asioitaan itsenäisesti verkossa, vaan joutuu turvautumaan henkilökohtaiseen avustajaan tai perheenjäseneen. Lopulta kysymys on syrjinnästä ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta, Manninen kovistelee Näkövammaisten liiton toukokuussa julkaisemassa tiedotteessa.

NÄKÖVAMMAISTEN APUVÄLINEET ovat kehittyneet paljon niiden reilun kahdenkymmenen vuoden aikana joina Mervi Räsänen on niitä tarvinnut. Ensin oli puhuva tietokone eli ruudunlukuohjelma. Pian kännykällä pystyi kirjoittamaan tekstiviestejä. Kasetit ja cd-levyt ovat vaihtuneet digiaineistoiksi ja äänikirjoiksi.

Nykyisin Räsänen käyttää kännykällä pientä kaukosäädintä, jonka päässä olevalla kameralla voi ottaa kuvan esimerkiksi kirjekuoresta, ja laite puhuu kuvan sisältämän tekstin. Tekoälyä kehitetään parhaillaan sellaiseksi, että se voi myös kuvailla kuvat.

– Moni asia on hyvin, varsinkin seurakunnassa. Ei ole itsestään selvää eikä yksinkertaista, että näkevät alkavat miettiä palvelujen parantamista esteettömämmiksi.

Yhdestä asiasta Mervi Räsänen kuitenkin huomauttaa. Rakennuksissa esteettömyyttä ajatellaan useimmiten pyörätuolin kannalta.

– Paljon on meitä, jotka tarvitsevat jotakin muuta kuin pyörätuoliluiskan.

Räsänen esimerkiksi ilahtuu, kun tilaisuuden virret ilmoitetaan etukäteen, jotta hän voi kuunnella ne jo kotona. Kirkossa hän voi lukea virsien sanat pienellä pistekirjoituslaitteella, joka yhdistetään langattomasti kännykkään. Ääniraamatut ovat puolestaan tuoneet paljon uusia mahdollisuuksia raamatunlukemiseen.

EHTOOLLISELLE MERVI Räsäsen tulee osallistuttua harvemmin kuin tekisi mieli. Taksimatka ja alttarin ääreen pääseminen vaativat erityishuomiota, eikä sen pyytäminen ole helppoa.

– Etukäteen pitää miettiä, viekö taksikuski penkkiin, miten pääsen alttaria kohti ja kirkosta takaisin kotiin.

Räsänen toivoo, että hän olisi rohkeampi pyytämään.

– Voisin vaikka soittaa seurakuntaan, että olisin tulossa, voitteko tulla taksille vastaan ja saisinko ehtoollisen etupenkkiin. He tekisivät sen täydestä sydämestään.

Sokeuduttuaan 19-vuotiaana Mervi Räsänen joutui kriisiin. Ei ollut helppoa hyväksyä itseään vamman kanssa. Hän joutui etsimään arvonsa perustan uudelleen.

– Mietin, olenko tehnyt syntiä vai miksi minulle annetaan tällainen taakka. Rankaiseeko Jumala minua jostakin?

Eräässä seurakunnan tilaisuudessa pappi puhui taakan pois hartioilta.

– Pappi puhui Jeesuksesta, joka sanoi: ”Antakaa kaikkien tulla minun tyköni.” Silloin koin, että Jumala hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Sillä ei ole väliä, näenkö, kuulenko tai kävelenkö.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä