Klaus Häröä, joka oli saapunut Turkuun vaimonsa ja viiden pienen lapsen kanssa. Härö kertoi tuhansille kuulijoille, miten hän itse löysi armon.
– Riparin päätteeksi minulla oli ajatus: mitä, tässäkö se oli? Oli annettu kaksi viikkoa aikaa ajatella autuuden asioita, ja nyt se oli ohi. Uskoin kyllä että Jumala oli olemassa, mutta en ollut saanut asioita itselleni selväksi, Härö kertasi.
Hän kertoi kiertäneensä nuorisotyöntekijöiden ja pappien luona kyselemässä ja keskustelemassa asioista. Valmista ei kuitenkaan tullut.
– Joku viisas vanhempi mies sanoi, että voithan sä kiertää, mutta saat eri vastaukset eri ihmisiltä, Härö muisteli.
Mies oli kehottanut Häröä lukemaan itse Raamattua. Tämä oli tehnyt työtä käskettyä.
– Vakuutuin siitä, sen oikeudenmukaisuudesta ja voimasta, hän sanoi.
Jeesuksen opetukset oli helppo havaita hyviksi. Niiden mukaan eläminen olikin jo paljon vaikeampaa. Vaikka kuinka teki päätöksen elää oikein, väärät teot ja ajatukset hiipivät jokaiseen päivään.
– Minusta ei ollut kristityksi. Aikani yritin elää sen mukaan minkä oikeaksi tiesin, mutta mitä kovemmin yritin, sitä voimakkaampi oli tunne: en pysty tähän.
Samaan aikaan Härölle oli kuitenkin selvää, että Jumala on olemassa.
– Siihen hätään, jossa totuttelin jo ajatukseen kadotuksesta, tuli pieni kirjanen, hän kertoo.
Kirjanen oli C. O. Roseniuksen, Pohjolan evankelistaksi nimitetyn ruotsalaisen herätyssaarnaajan tekstejä. Ne puhuivat suoraan nuorelle miehelle. Niistä Härölle valkeni, mistä armossa on kyse.
– Luulin, että armo on sitä, että kun itse pinnistelee katonharjalle, silloin Jumala ottaa kiinni kädestä ja nostaa viimeisen pätkän. Mutta Rosenius kysyi nyt, kummin päin mennään: joko sinä teet kaiken tai sitten Kristus on tehnyt kaiken.
Härö kutsui puheesaan kuulijoita tekemään selväksi itselleen, missä seisoo kaikkivaltiaan Jumalan suhteen.
Evankeliumijuhla keräsi Turkuun lauantaina ja sunnuntaina yhteensä noin 12 500 kävijää.
Kuva: Seppo Pitkänen